Ihanaa jalat, ihanaa!

Aloitetaan ensin alkuviikosta, tiistaista. Käytiin Sannan kanssa uimassa Ylöjärvellä ja juoksemassa Pirkkahallissa. Oli todella hyvät treenit, ja jälleen noiden treenien jälkeen mä harmittelin sitä, että mulla ei ole mahdollisuutta käydä niissä useammin. Sitä vaan tulee tehtyä treeni huomattavasti tehokkaammin, kun joku käskee ja ympärillä on muitakin tekemässä. Ja tottahan se on, että kovempien kanssa kehittyy eri tavalla kuin yksin treenatessa.

Tänään tuli hiki laiskan pukiessa. 😉 Märkäpuvulla tulee aina välillä hallissa uitua, niin tänä aamunakin.

Tänään jouduin aamun uinnin jälkeen laittamaan viikonlopun aikataulutusta vähän uudelleen.. Totesin, että huomiselle on luvattu jo niin paljon pakkasta, että juoksupitkistä on inhottava tehdä 20 asteen pakkasella. Toiseksi viikonloppuna ei näköjään auraus Seinäjoella toimi, ja koko täksi päiväksi ja ens yöksi on luvattu lunta. Joten aikamoista rämpimistä voisi olla huomenna, jos eivät auraa aamusta. Kun taas lasten lentopalloturnauksen jälkeen tiedän, että kello on paljon ja on inhottava lähteä pitkistä sen jälkeen juoksemaan. Eli päätin juosta tänään.

No tänään taas lunta on teillä paljon enemmän illalla kuin päivällä, kun koko päiväksi on luvattu sadetta. Ja kun aattelin lähteä huomenna aamulla Botniaan (ja sieltä jäädä turnaukseen kotimatkan varrella), niin totesin, että juoksemaan on lähdettävä heti, että jäisi vähän palautumisaikaa ennen hallipyöräilyä. Toinen vaihtoehto kun oli, että olisin juossu illalla ja kotona vasta puoli kympin aikaan.

Toisaalta jotenkin hienoa, että siitä kun päättää juosta 25km, voi sen toteuttaa tunnin päästä, eikä vaadi mitään ihmeellisiä valmistautumisia. 🙂

Otsikko viittaa siihen, että mä oon niin iloinen, että mun jalat oikeasti kestää pitkiksen!! Tarviihan noita juoksukilometrejä ja pitkiksiä enemmän, ettei jo 18 kilsan kohdilla ala jalat olla tönköt, mutta kyllä siihen taas kevään aikana päästään. 🙂 Heinäkuun jälkeen tämä juoksu oli siis ensimmäinen yli 20km lenkki. Matkaa tuli 25km auraamattomilla teillä lumihiutaleiden seassa, upeassa talvimaisemassa. 🙂 Mihinkään ei sattunut, mutta kyllähän reisissä tuntui ja se tietty on ihan kivakin. Jollain sairaalla tavalla nautin siitä, kun lihaksissa treenin jälkeen tuntuu. Esimerkiksi Pirkkahallin vetojen jälkeisenä päivänä keskiviikkona hymyilin itekseni, kun pitkästä aikaa tuntui juoksu jaloissa. 🙂

25.2km, 2h39min, 6:20min/km, keskisyke 156 eli pk2, kadenssi 178.

Sain pitkästä aikaa kaikki muksut mun ja koirien kanssa metsään. Mukava palauttava kävelylenkki. Ja hei, Seinäjoellakin on nyt oikeasti lunta. On satanut nyt monta päivää putkeen. 🙂

Mutta nyt pakkaamaan. Pyörän pumppu hajosi, pitää ostaa uusi.

Ninni

8 vastausta artikkeliin “Ihanaa jalat, ihanaa!”

  1. Hei Ninni! Ihanaa lukea onnistumisen ilostasi. Juoksu, pyöräily, ja uinti ovat siis hyvällä tollalla. Tästä on hyvä lähteä kohti tulevaa! Sitä aina innostuu itsekin, kun lukee toisen onnistumista, puurtamista, ja mitä se sitten milloinkin on, itse kullakin!?
    Ihan pakko kirjoittaa, kysyä tämä Sinulta?
    Muistelen, että noudatat jotakin painonpudotus (?) ohjelmaa. Kun katsoo tuota Sinun märkkärikuvaa, näyttää puvun sisällä olevan timmimimmi. Hyviä treenejä tästä eteen päin!

    • Hei Marketta! 🙂 On kyllä kiva tuollaisen syksyn jälkeen, että pystyy taas juoksemaan pitempiäkin matkoja. Vauhtia tietty haluan lisää ja kevään aikana sen samalle vanhalle tolalle, mutta hetken se nyt ottaa. Ja toki lauantaina oli myös raskas kelikin.

      Taitaa olla vaan hyvä kuvakulma. 😉 Kiitos samoin, hyviä treenejä sinnekin! 🙂

  2. Rivien välissä on niin mukava kehua itseään. Silleen hienovaraisesti, ei turhan näkyvästi, mutta jos nyt kuitenkin joku erehtyisi taas määkäisemään imartelua. Ja kyllähän sitä tulee, kun vähän lypsää :D. Woah! Ihan PIRKKAHALLI! Ja Tämän Merkkinen Laukku – ei oo mikään Intersportin ProTouch – Vaan Laatukamaa tartanilla, kuten meillä paremmilla ihmisillä tuppaa olemaan.

    Tällä kertaa en roudannut pyörää profiilikuvaan, mutta oottakaas, kun taas pääsen ulos. Melkeen tulee ammattilaisolo, kun on kallista vermettä – kunhan ei katso peiliin. Siellä kun on se ikäistään vanhemman näköinen eukko. Ja ne liikakilot.

    Tätä blogia on kyllä pirun kiva seurata, sillä on tietty viihdearvonsa.

    Onneksi on tullut otettua tuo mies, joka pääsääntöisesti hoitaa mukulat ja hurtat, jotta äiti pääsee treenaamaan. Se on kato Aironvumanin pakko takoa, kun on rauta kuumaa. Sitten välillä voi ottaa fiilistelykuvia metsässä. Täs me mun ihqun perheen kans.

  3. Kertooko sun kello (Garmin? Suunto?) noi kadenssit? Meillä oli viime viikolla ekat spinning-tunnit triathlon ryhmän kanssa ja siellä puhuttiin noista paljon – ymmärsin että se on tärkeää? Ja juoksutekniikassa sain palautetta liian pitkistä askelista, pitäis osata tikuttaa. Tekniikkalajeja näemmä nuokin, vaikka kuvittelin osaavani juosta ja pyöräillä 🙂

    Fiilis on (ois) ihan huippu kun on mukava ryhmä ja tarkka treeniohjelma MUTTA nyt tietysti flunssankourissa kuumeessa kuudetta päivää. Harmittaa, ärsyttää, ketuttaa, stressaa. Pitäisi malttaa parantaa tauti mutta samalla mietin vaan kaikkia treenejä jotka jää käymättä. Tää on pahinta, sairastua kesken treenimotivaation!

    • Polarin V800-malliin tuli juuri päivitys ja nyt näkee siitäkin tuon juoksun kadenssin. Ihan kiva nähdä, että onko sillä mallilla kuin pitää olla. Pyöräillessä on hyvä pitää tietynlaista kadenssia yllä, 90-100. Mun on tosin huono siitä puhua, kun itellä on aina noin 80. 😀 Ei muuta kuin kokeilemaan juosta lyhyemmällä askeleella. 🙂

      Nyt on kyllä tosi paljon flunssaa liikenteessä. 🙁 Pikaista paranemista! Ja sit taas innolla treenien pariin, kun vointi sallii. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta