10 viisautta harrastajalle

Blogin lukija Noora kyseli edellisessä postauksessa elämänviisauksia, mitä mulla olisi kokeneempana triathlonin harrastajana antaa aloittelijalle. Tässä niitä tulee kymmenen! 😀 Kantapään kautta opittua, itse ymmärrettyä, sivusta seuranneena huomioitua jne. Mun mielestä tärkeimpiä pointteja, mitä triathlonin harrastajan olisi hyvä tietää tai ottaa huomioon.

  • Älä vertaa itseäsi muihin! Tää on mun mielestä tärkein asia. Ihmisillä on eri lähtökohdat, toiset aloittaneet aikuisiällä, toiset harrastanut liikuntaa lapsuudesta asti. Arki on erilaista, geenit on erilaiset. Toisilla on mahdollisuus treenata enemmän kuin toisilla. Toisen työ on fyysistä, toisen henkisesti raskasta, toisen kevyttä joka suhteessa. Toiset harjoittelee sprintille, toiset täysmatkalle.

  • Huomioi kokonaisrasitus. Työ, perhe, ihmissuhteet.. Henkinen kuorma vaikuttaa todella paljon fyysiseen jaksamiseen. Kun on paljon stressiä tai muuten henkistä kuormaa, niin älä yritä vetää treeneissä kovaa tai yritä treenata paljon. Löysää treeneissä. Tunnista kaksi eri asiaa: Ei huvita tai ei oikeasti jaksa.
  • Älä maksa turhasta! Personal trainereita ja valmentajia on joka puolella, osan voi lukea pelkäksi rahastukseksi. Jos tarvit ohjausta, valitse viisaasti. Tässä kohtaa voi heittää ison rahanipun hukkaan. Harva pt tajuaa oikeasti triathlonille treenaamisesta.
  • Ota uintitekniikkaopastusta, jos sulla ei ole uintitaustaa. Juoksu- ja pyörä onnistuu yleensä luontevasti, mutta kovin monella on vaikeuksia vapaauinnin tekniikassa. Mieluummin alkuun ottaa heti opastusta kuin opetella väärä tekniikka ja lähteä sitä myöhemmin korjaamaan. Pyri alkuun käymään 3-4x vkossa uimassa. Tee tekniikkaharjoituksia joka uintitreeni, älä pelkästään ui matkaa.
  • Selvitä sykealueesi sekä juosten että pyörällä. 80% treeneistä pitää tapahtua peruskestävyysalueella.

  • Kuvauta uintia, juoksua ja pyöräilyä. Pyydä analyysiä osaavammalta henkilöltä. Oma meno voi tuntua ihan erilaiselta, miltä se näyttää. Videoista ymmärrät kehitettävät asiat paremmin.
  • Säästä jalkoja, älä juokse peräkkäisinä päivinä! Mä yritän pitää jopa kahta päivää juoksujen välissä, joskus enemmän ja joskus taas seuraavana päivänä pyörän päälle kolmen kilsan pyrähdys. Juoksu on kropalle kuluttavin laji.
  • Vahvista keskivartalon lihaksia. Tarvit niitä joka lajissa, uinnissa, pyörässä ja juoksussa. Mitä paremmin kroppa pysyy hallinnassa, sen paremmin lajit sujuu.

  • Huolla kroppaasi, käy hierojalla.
  • Triathloniin saa kulumaan rahaa juuri niin paljon tai vähän kuin itse haluat. Aina löytyy parempia välineitä toiselta harrastajalta ja tietenkin kaupasta. Loppujen lopuksi se on tietenkin kunto, mikä ratkaisee. Hyvä märkäpuku, hyvä pyörä tai kevyet juoksukengät eivät takaa lujaa menoa, mutta toki antavat miellekkyyttä tekemiseen. Välineillä on väliä, mutta rajansa kaikella.
Ninni

16 vastausta artikkeliin “10 viisautta harrastajalle”

  1. No nyt oli täyslaidallinen asiaa ja hyviä muistutuksia! Kiitos! 🙂 Mulla kesti aikuisikään asti tajuta se, ettei itseään kannata verrata muihin, vaikka toisaalta sen on tiennyt aina. Toisia voi ihailla, kunnioittaa, kannustaa, fanittaa, heille voi nostaa hattua ja ottaa oppia omaan tekemiseen, mutta silti ei tarvitse kokea olevansa jotenkin surkimus ja huonompi ihminen. Voi olla huonompi urheilija, mutta so what, jos ei taistele mestaruuksista. Noista kymmenestä kohdasta voisi hyvin askarrella itselleen huoneentaulun treenihuoneeseen tai ainakin tuonne oman pään sisäiseen treenihuoneeseen. 🙂

    • Viisaita sanoja Katri! Ja pääasia, että aikuisena sen tajuaa! 🙂 Kaikki ei silloinkaan vielä. Ja tietty lapsena on vaikeampaa tajuta asia, mutta pystyy taas kovin vaikuttaa siihen menoon, mitä se voisi ollakaan aikuisena. Ite harmittelen kuinka en nuorena tajunnut urheilun/lenkkien merkitystä kunnolla.

    • Hyvin sanottu Katri! Mä oon 39v ja tajusin vasta noin 2 vuotta sitten juuri tuon, että itseään ja omia suorituksia ei kannata eikä pidä verrata muihin. Noihin aikoihin aloitin juoksuharrastuksen kävelemällä (kunto ei parempaan riittänyt), nytkin jos vertaisin omaa puolimaraton enkkaani, joka on vielä 2:20, kisan voittajaan joka painelee varmaan 1:20 niin ajattelisin automatic et ”oon ihan p*sk*” masentuen ja sitten loppuis koko harrastaminen siihen. Joten en vertaile! 😀 Paitsi siihen mitä ite olin vuosi sitten.

    • Juuri niin! Omiin aikoihin vertailu on kaikista parasta! 🙂 Mä muuten juoksin puolimaratonin vuonna 2009 aikaan 2:20, ja viime vuonna meni 1:51. Tänä vuonna tavoite on 1:49. 🙂 Mutta niin vaan vuosin aikana on lähteny ajasta puolisen tuntia pois, joten millaisia vuosia sulla Petri onkaan vielä edessä!! 🙂

  2. Tämän listan ykköskohdan kun muistaisi, niin olisi jo paljon helpompaa. Itse olen harrastanut lajia puolitoista vuotta ja vieläkin on vaikeuksia asian kanssa. Lajin olen aloittanut aikuisiällä ja se tuo todellakin omat haasteensa asiaan. Lista muutenkin todella hyvä. Asiat ovat juuri näin. Kiitos tästä!

    • Kiitos Titi! 🙂 Pitää vaan muistaa olla itselleen armollinen ja kyllähän sitä täytyy itekin aina välillä muistutella itseä, että miksi oma tekeminen ei samalla tasolla ole jonkun muun kanssa. 🙂

  3. ”Älä maksa turhasta!”
    Mitä viisaita sanoja! Aloittelijoiden triathlon-ryhmä maksoi paikkakunnallani 90e kuussa, vaikka yhteistä treenaamista on vain kerran viikossa. (on siinä hintaa pelkälle ohjelmalle ja uimahallimaksuille…). Löysin kuitenkin tulevasta kotikaupungista uimareitten masters-ryhmän, jossa saan tekniikkatreeniä ja yhdessä tekemisen iloa huokeammin.
    Triathlon ei todellakaan ole opiskelijan laji kun palkintosijojen voittorahat on täysin saavuttamattomissa 😀
    Tykkään lukea blogiasi ja ammentaa sieltä vinkkejä (toistaiseksi) omatoimiseen tekemiseen 🙂

    • Triathlonryhmät on kalliita, ja tuntuu maksavan saman verran on kyseessä sitten lajin huippuvalmentajan tai ihan tavallisen pt:n ryhmä. :/ Kiva, että löysit itsellesi sopivan ryhmän treenata!! Tsemppiä treeneihin! 🙂 Joo, ei tarvi paljon palkintorahojen päälle kattoa. 😀

  4. Hyviä vinkkejä. Sykealueiden kovin tarkasta määrittelystä ja hieromisesta olen kyllä hieman erimieltä, kummatkaan eivät ole mitenkään välttämättömiä. On hyvä muistaa että sykkeet saattavat vaihdella erilaiista stressitekijöistä johtuen hyvinkin paljon, pitää muistaa myös kuunnella itseään.

    Hieronnassa käynti on toki mukavaa, mutta sen hyödyistä ei ole mitään näyttöä ja ainakaan itsellä se ei tuo mitään (rahaa saa toki palamaan)

    • Kiitos kommentista! 🙂 Hyvä lisäys kyllä tuo kropan kuunteleminen, se on tärkeää! Lähinnä tuo sykkeiden määrittely siitä syystä, että moni tekee liian suurilla sykkeillä treenejä ja toiset taas liian matalilla, kun ei uskalleta ottaa tehoja irti. Sykkeiden määrittely helpottaa treenaamista. 🙂

      Mä taas en pärjäisi ilman hierontaa ollenkaan, sen tyyppinen lihas mulla on. Ja sivusta seuranneena kyllä ohjaisin monen muunkin säännöllisesti hierontaan. Ja mukavuus siitä on välillä kaukana. 😀

  5. Aivan erinomaisia viisauksia! 🙂
    Oon jo rikkonu monia noista, kuten pistänyt ihan älyttömästi rahaa varusteisiin ja jättänyt liikaa lihashuoltoja väliin 😀
    Saako noi pointit tulostaa treenihuoneen seinälle?

  6. Hyvä postaus, hyviä vinkkejä! Täällä aloitteleva triathlonisti pursuaa innostusta, ekaan kisaan ilmoittauduttu. Oot ihan uskomattoman ihailtava urheilija.

    • Voi kiitos Annukka!! <3 Tsemppiä kovasti treeneihin ja sitten ensimmäiseen kisaan. Kuulostaa siltä, että oot jo lajin pauloissa. 😀

  7. Tosi hyvä kirjoitus, kiitos! 🙂 Välillä tuottaa haastetta huomata, että onko treenistä hyötyä vai haittaa muun elämän tuomaan henkiseen kuormaan. Itsensä kuuntelu auttaa. Yleisimmin treeni poistaa henkistä kuormaa.

    • Jep! Ja mitä pitempään on opetellu ittensä kuuntelemista, niin sitä paremmin tunnistaa ja tiedostaa haasteet. Mutta silti välillä on vaikea olla tekemättä suunniteltua treeniä, vaikka tietää, ettei tänään oo esim hyvä vk-päivä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta