23 days to go!

Tällä hetkellä kärvistelen päivällä alkaneesta närästys/polttokohtauksen loppujutuista. Mua närästää todella harvoin, yhden käden sormissa saa laskea kerrat. En oo koskaan ostanut apteekista mitään siihen tarvittavaa lääkettä. Tänään koko vatsa oli niin tulessa, että jouduin hakemaan kesken työpäivän iltapäivällä apteekista Rennietä. En tiedä auttoiko se yhtään, vai menikö suurin osa ylämahan poltoista itestään ohi. Maha on kuitenkin edelleen niin kuin raskaana olisi, melkoinen pallo. Ja alamaha on oudosti kipeä. Onneksi suurimmat kivut on ohi, ja tänään oli lepopäivä urheilusta. En tiedä johtuiko paprikasta vai mistä, mutta lounaan jälkeen alkoi ja monta tuntia kesti.

Kuva: Vesa Vilen

Palaan ensin maanantaihin, joilloin mulla oli heti aamusta treffit Ylen toimittajan kanssa Tanelinlammella. Aiheena Jaakon päivän kylmä kivi ja avovesiuinti, mutta triathloniahan tietenkin sivuttiin. Uintitreenin jälkeen olisi suoran radiolähetyksen aika. Mies naureskeli etukäteen, että minä suoraan radiolähetykseen.. Mulla on nimittäin aina sanat kateissa! 😀 No tätä suoraa lähetystä ei ole missään tallessa, mutta nettijuttu tuli lisäksi. Siihen linkki tässä, jos et facessa seuraa blogia ja et ole vielä nähnyt. 🙂

Kuva: Vesa Vilen

Tiistaina olin Aqua Plussan yhteistreeneissä, jossa uitiin 1000m, pyöräiltiin 20km ja juostiin 6km. Tarkoitus oli tehdä treeni IM-sykkeillä (eli pk2/aerK). Kaitsu mittasi multa sekä pyöräilyn että juoksun jälkeen laktaatit eli maitohapot verestä, ja ne näytti ihan hyviltä, vaikka rasitusta alla olikin melkoisesti. 🙂 Olin oikein tyytyväinen, että olin palautunut viikonlopusta ja meno tuntui mukavalta!

Kuva: Vesa Vilen

Eilen oli ohjelmassa 27km juoksu. Sain siskon kaveriksi juoksemaan, ja toisen kaksossiskoista pyörällä mukaan huoltajaksi. <3 Ei siis mun kaksossisko, vaan mua 5 vuotta nuoremmat pikkusiskot, jotka ovat kaksoset. Oli kiva, kun ei tarvinnu kuljettaa vettä ja geelejä vyötäröllä, ja vettäkin sai enemmän mukaan.

Juostiin suurin osa, ehkä 20km, soralla. Ihan sillä, että säästelin jalkoja. Vaikka aina olis kiva juosta nopeammalla alustalla eli asfaltilla. 😉

27km, 2:36, 5:47min/km, keskisyke 160.

Pyörällä oleva sisko kommentoi, että huomaa meidän olevan siskoksia. Kuvasta näin itekin, meillä on ihan samanlaiset käsivarret ja olkapäät, lihakset samanmuotoiset. 😀 Kattokaa nyt, siskolla vaan alakropassa vähemmän rasvaa kuin mulla. Ai niin, ja mä oon 2,6 senttiä pitempi, vaikka kuvassa näyttää toisin. 😉 😀

Kolmen viikon päästä ollaankin jo Tanskassa, 23 päivää ironmaniin. Oon alkanut pelätä kipeeksi tulemista nyt, koska se olisi tähän kohtaan tosi huono juttu.

En tainnut muistaa Joroisten kisatohinoissa kertoa, että voitin Head Swimmingiltä osallistumisen Next Triathlon -kilpailuun Helsingiin. Siellä on nyt sunnuntaina kisat! Meillä on sopivasti sunnuntain treeniohjelmassa yhdistelmätreeni, joten valmentaja suositteli osallistumaan perusmatkalle sprintin sijaan. Näin ilmoittauduin. Aattelin, että saan todella hyvän treenin aikaiseksi, kun uintikin on meressä. Nyt en kuitenkaan pääsekään paikalle. Harmi, tulee tälle kesälle eka ja toivottavasti vipa DNS. :/ Tosin luin äsken, että rannalla on paljon sinilevää, joten se vähän lieventää harmitusta, jos uinti jouduttaisiinkin perumaan.

Strömsössä!

Kuten ennemmin kirjoitin, niin Joroisen puolimatkalta ei ihan hirveesti palauteltu, vaan se oli vain yksi välietappi kohti Kööpenhaminan ironmania. Siihen on nyt neljä viikkoa, eli vielä kaksi kunnon treeniviikkoa edessä ja kaksi helpompaa.

Keskiviikkona kävin Vaasassa. Vein tytöt Tropiclandian vesipuistoon ja kuulemma kiirettä ei oo, kun puiston mennessä kiinni lähtevät Pokemoneja ettimään. Mä en ymmärrä tätä pelin mollausta joka paikassa. Mun mielestä paras peli ikinä! Ite en oo pelannut, mutta eipähän lapset istu puhelimen/tabletin ääressä, vaan kulkevat ympäriinsä. Yhtäkkiä huikataan, että käydään koululla, siellä on pokestoppi! Selvä, menkää ihmeessä! 🙂 (Toki liikenteessä pitää olla varovainen, kuten yleensäkin!)

Mutta siis palaan takaisin aiheeseen, mulla oli treffit Miian ja Lindan kanssa meren rannalla. Edessä olisi pitkä uinti meressä. Meri on pelottava, ja vesi maistuu pahalta. Mua jännitti ihan hirveesti, suorastaan hirvitti. Naiset vakuutti, ettei heidän reitillään käsi osu mihinkään kiviin tms. Muutama irtonainen heinä toki voi olla, mutta ei muuta. No ei auta, kun lähteä uimaan!

Vihreää vettä, veneitä, kaislikkoa, suolaa, aaltoja.. Uitiin aina tietty pätkä, ja sitten pysähdyttiin pikaisesti ja jatkettiin. Käytiin Strömsössä. 😀 Mä selvisin! Niin pääkoppatreeni, ettei tosikaan! Henkisesti oikeasti rankka, mutta tuli uitua meressä pisin uintini ikinä! Kun vielä edellinen uintikerta kaksi vuotta sitten Vaasassa oli 50m merelle rauhallisesti ja 50m täysillä takaisin rantaan, niin täähän meni huomattavasti paremmin. 😀 Kiitos Miia ja Linda vielä kerran!! Tää meni siis niin kuin Strömsössä. 😉

Torstaina meidän perhe kävi Särkänniemessä, josta mä lähdin jo puoli kuusi treenikaverin kyytissä Aqua Plussan yhteistreeneihin. Vähän hermotustreeniä tekemään jaloille radalle. Mä jään muusta sakista niin paljon, muut juoksee ihan eri vauhtia. Vaikka itekään ei kuitenkaan maailman hitain oo, niin siltä se tuossa porukassa välillä tuntuu. 😀 Onneksi päälle oli uintitreeni, jossa pääsinkin sitten valmentajan ja nuorison kanssa ykkösryhmään uimaan, niin sain taas ryhdin kohdilleen. 😀 Perhe tuli mut sitten rannalta hakemaan, ja siitä lähdettiin kotimatkalle.

Kuva: Vesa Vilen. Mä taidan olla toinen oikealta.

Lauantaina oli vuorossa pitkä pyörä. Yksin 150km on pitkä, ehtii ajattelemaan vaikka ja mitä. Oli aika trooppinen ilmasto koko viikonlopun, ja tänään onneksi tajusin napata pari suolatablettiakin treenin aikana naamaan. Hiki valui ihan yhtenään. 25 astetta lämmintä, ja todella painostava ja seisova ilma. Eilen join 3 litraa viiden tunnin aikana, ja se oli liian vähän. Varsinkin, kun siitä puolet oli vettä ja puoli litraa Pepsiä. Vain 750ml urheilujuomaa. Onneksi geeleissä oli suolaa.

Neljä viikkoa on muuten pirun lyhyt aika. Se meni, ja huomenna töihin. Ihan puosta, mutta ei auta. Arki alkaa mun osalta, muu perhe lomailee vielä pari viikkoa.