Finntriathlon Vierumäki 2.7.2016

Ninnin Energianurkkausta Facebookissa seuranneet tietävätkin miten tänään Finntriathlon Vierumäen perusmatkan (1500m uinti, 40km pyörä ja 10km juoksu) kisassa kävi. Mutta lähdetääs täällä päivä alusta.. Miehen ja pojan kanssa startattiin klo 6.30 ajelemaan kohti Vierumäkeä. Pari huonompaa yötä takana, niin sain vajaan tunnin nukuttuakin menomatkalla. 🙂

Ei ihan ehditty autoa saamaan parkkiin, kun poika sanoo, että oksettaa. Siinä sitten oksentavaa lasta ojan penkalla lohduttaessa mietin, että saanko mä tämän taudin vai matkapahoinvointiako vaan. Onneksi se oli sitten siinä, eli taisi olla matkapahoinvointia.

Ihan parasta näissä tapahtumissa on tuttujen näkeminen!! Niitä on kuitenkin ehtinyt näissäkin piireissä jo tulemaan, kun onhan nyt neljäs kesä kisaamisen suhteen. 🙂 Monta kasvoa silti jäi näkemättä tänään, ketä tiesin paikalla olleen. Se jäi kyllä harmittamaan! :/

Jotenkin vähän hulabalooaamupäivä oli silti, vaikka ajoissa 2,5 tuntia ennen starttia paikalla olinkin. Mutta ehdin kuitenkin käymään tekemässä lyhyen muutaman minsan uintiverran, eli lähinnä totutellessa veteen. Vierumäellä oli nyt ensimmäistä kertaa rolling start, mikä tarkoittaa sitä, että massastartin sijaan lähdetään letkassa rauhallisesti. Tämä oli todella siisti ja hieno!! Ensin vain valitaan oman uintitavoitteen mukainen lähtökohta. Löytyi alle 22min kyltti, alle 24min kyltti, alle 28min kyltti. Mä sijoittauduin 24min ja 28min kyltin puoleen väliin. Oli vaikea arvioida omaa aikaa, mutta aattelin, että semmoisen 25-26 minuuttia voisin uintiin käyttää tämän kevään uintien perusteella. Takana oli pelottavan paljon porukkaa, ja vieressä olevalle naiselle kommentoinkin, että toivottavasti tuo massa ei tuu niskaan.

Uinti starttasi nätisi laiturilta hyppäämällä ja vasurilta omaa kaistaa eteenpäin (mun uinti kaartaa vasemmalle). Mutta kukaan ei ollut sanonu mulle, että tässä järvessä on lumpeita! Just kun ensimmäisen poijun jälkeen sain jonkun jalat eteeni, niin lumpeiden kohdatessa mun katseeni ja käteni, niin jäin edellä olevista jaloista monta metriä! 😀 Uinti oli siitä erikoinen, että se tapahtui kahdessa eri järvessä. 300m ensin ekassa järvessä, sitten pieni kannaksen ylitys ja 750m lenkki toisessa järvessä ja takaisin ensimmäiseen. Oli muuten tosi kiva!! Ja tuo rullaava startti teki tästä miellyttävän. Tosin peesiä ei ollut sitten toisessa järvessä mulle tarjolla ollenkaan, mutta takaisin pienempään järveen tultaessa porukkaa oli yhtäkkiä ympärillä paljon.

Tässä vaihdetaan järveä. 🙂 Pökkäsin varpaani muuten johonkin kiveen, että sain pienen haavankin.

Takaisin ekaan järveen tultaessa im-tiimikaveri huikkasi (tunnistin äänestä), että oon viides naisista. Uinnista rantautuessa katoin kelloa 27:27, ja huikkasinkin miehelle, että olipa huono uinti! Mutta jälkikäteen kuitenkin treenikavereiden aikoja katsellessa totesin, ettei se nyt niin huono ollutkaan. Mua paremmat uimarit eivät olleet kaukana musta. 🙂 Niin, ja olin oman sarjani kakkonen.

Mistä tää ruuhka tuli?! :D
Mistä tää ruuhka tuli?! 😀

Järveltä on aikamoinen nousu vaihtoalueelle, otettiin se rauhassa saman naisen kanssa, jonka kanssa oltiin vierekkäin startissa. 😀 Varustepussi naulasta, vaihto ja menoksi.

Pyöräreitti yllätti mut täysin, ei ollut tasaista ollenkaan. Vaan ylös ja alas vuorotellen. Sitten lähti alamäessä 10km kohdilla ketjut. Jouduin lähtemään ylämäkeen nollavauhdeista ja edellä jälleen semmonen 20 tyyppiä, jotka juuri olin ohittanut. Semmoinen minuutti meni siinä. Ei auta kuin uudestaan vauhti päälle! Mietin, että onkohan ketjut löysät, ne pitää vaihtaa.

No 20 kilsan kohdilla tällä kertaa ylämäessä tippui jälleen ketjut, ja nyt sisäpuolelle. Pysähdys, sain välistä irti ja yritin lähteä ajamaan. Joku mättää.. Totesin, että kyllä ne paikoillaan on, uusi yritys ja sitten näin, että nehän ovat vääntyneet. Tais päästä iso kirosana isoon ääneen. Joku nainen ihanasti huikkasikin tsempit! Hyppäsin ojan yli kävelytielle, ja pistin kävelyksi. Harmitti, mutta vain yksi kyynel tuli. 😀 Tässä on nyt aikaa käsitellä kävellessä tää asia, ettei tarvi ihmisten aikana pillittää. Se on jännä, kun sitä adrenaliinia on, niin sit se purkaantuu. Toki totesin siinä sitten samantien, että no niin, mietippä ny uudelleen. 😉 En ookaan vielä koskaan joutunut oikeaa kisaa keskeyttämään pyöräosuudella teknisiin ongelmiin. Harkkakisassa on kyllä mennyt rengas ja oikean kisan oon kerran uintiosuudella keskeyttänyt. Nyt jätin leikin kesken sijalta kaksi, sen takia varmaan harmitti lisää.

En tajunnut pyytää ketään liikenteenohjaajaa soittamaan mulle autoa, vaan kävelin 4 kilometriä paljain jaloin asfalttia pitkin kilpailukeskukseen. Paljain jaloin siksi, ettei pyöräilykenkien pohjissa olevat klossit kulu. Ens kerralla mä oon paljon viisaampi, ja olkaa tekin! Nimittäin nyt mulla on jalkapohjissa sitten muutamat rakot! Aargh!! 😀 Niin, ja autossa otin vielä jonkun pienen pienen kivenkin jostain syvältä ihosta. Siinä kävellessä näin kaikki takaisin kilpailukeskukselle ajavat tyypit, laskin naisia ja veikkasin, että missä välissä olisin ollut. Olisi ollut niin mahtavaa kattoa miten se juoksu olisi kulkenut, ja moniko olisi mennyt ohi!

Tiedättekö mikä oli mahtavaa? Jokainen liikenteenohjaaja ja muutama katsojakin, joka mut pyörää taluttamassa reitin varrella näki, kysyi heti, että onhan kaikki ok ja etten oo satuttanut itteäni. Oikeasti tää oli kyllä todella mahtavaa!! Täytyy kyllä kehua jo tämänkin myötä järjestelyjä, ja alkaa olla kyllä hanskassa homma muutenkin Finntriathlonilla! Kokemusta löytyy järjestäjältä. Eikä ollut pyöräilyssä peesausta, mitä on viime vuosina moitittu. Hyvä! 🙂

Mä odotin tätä kisaa paljon. Oon viimeksi tehnyt perusmatkan kaksi vuotta sitten, ja mä olisin niin halunnut nähdä, ettei kuinka paljon sieltä takaa nyt ehtii tulla porukkaa ohi. 😉 Perusmatkalla kun on pikamatkaa pitempi uinti ja pyörä, niin se antaa mulle, hitaalle juoksijalle, enemmän etumatkaa juoksuun. Puolimatkalla puolestaan juoksu on jo niin pitkä (puolimaraton), että siinä taas ohituksia ehtii tulla paljon enemmän. No nyt tämä ei selvinnyt. Ja joudun muuten tekemään huomenna sitten kovan treenin. 😛 Tämän piti olla samalla viimeistely Joroisille, joka on kahden viikon päästä, mutta yritän saada huomenna sitten kovan juoksun ihan itekseni pyörän päälle.

Huomenna siis jatketaan treenejä ja kahden viikon päästä kisaillaan, kun Finntriathlon Joroinen kutsuu! Onnittelut vielä upeista suorituksista kaikille ennätyksiä tehneille, itsensä ylittäneille ja omiin suorituksiin tyytyväisille! Hyvä te! 🙂

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Finntriathlon Vierumäki 2.7.2016”

  1. Voi että kun harmittaa sun puolesta tuo myttyyn mennyt kisa. 😞 Eikä se yhtään lohduta, kun sanotaan, että tuleehan noita kisoja. Kun haluais, että kaikki kisat sujuu. Hyvä, kun kerroit Vierumäen kisasta, kun se on mulla harkinnassa tulevia vuosia ajatellen. Parempaa tuuria kisoihin tästä eteenpäin!

    • Kiitos Katri! 🙂 Toivotaan, että Joroisilla ei ole mitään murheita! 🙂

  2. Ennen laite- kuin ihmisrikko ja mielummin B- kuin A-kisassa. Olikos se nyt eka kisa uudella mankelilla? Ymmärrän että harmittaa, varsinkin kun korokesijoitukselta joutuu lopettamaan; notta on susta melkoinen menijä kehittynyt.

    • Jep, juuri noin! Himoksella oli se sprintti, jossa BMC oli alla. No on noita pykäliä ennenkin annettu juokussa takaatuleville. Nim. kahdesti Kuopiossa SM4. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta