Strömsössä!

Kuten ennemmin kirjoitin, niin Joroisen puolimatkalta ei ihan hirveesti palauteltu, vaan se oli vain yksi välietappi kohti Kööpenhaminan ironmania. Siihen on nyt neljä viikkoa, eli vielä kaksi kunnon treeniviikkoa edessä ja kaksi helpompaa.

Keskiviikkona kävin Vaasassa. Vein tytöt Tropiclandian vesipuistoon ja kuulemma kiirettä ei oo, kun puiston mennessä kiinni lähtevät Pokemoneja ettimään. Mä en ymmärrä tätä pelin mollausta joka paikassa. Mun mielestä paras peli ikinä! Ite en oo pelannut, mutta eipähän lapset istu puhelimen/tabletin ääressä, vaan kulkevat ympäriinsä. Yhtäkkiä huikataan, että käydään koululla, siellä on pokestoppi! Selvä, menkää ihmeessä! 🙂 (Toki liikenteessä pitää olla varovainen, kuten yleensäkin!)

Mutta siis palaan takaisin aiheeseen, mulla oli treffit Miian ja Lindan kanssa meren rannalla. Edessä olisi pitkä uinti meressä. Meri on pelottava, ja vesi maistuu pahalta. Mua jännitti ihan hirveesti, suorastaan hirvitti. Naiset vakuutti, ettei heidän reitillään käsi osu mihinkään kiviin tms. Muutama irtonainen heinä toki voi olla, mutta ei muuta. No ei auta, kun lähteä uimaan!

Vihreää vettä, veneitä, kaislikkoa, suolaa, aaltoja.. Uitiin aina tietty pätkä, ja sitten pysähdyttiin pikaisesti ja jatkettiin. Käytiin Strömsössä. 😀 Mä selvisin! Niin pääkoppatreeni, ettei tosikaan! Henkisesti oikeasti rankka, mutta tuli uitua meressä pisin uintini ikinä! Kun vielä edellinen uintikerta kaksi vuotta sitten Vaasassa oli 50m merelle rauhallisesti ja 50m täysillä takaisin rantaan, niin täähän meni huomattavasti paremmin. 😀 Kiitos Miia ja Linda vielä kerran!! Tää meni siis niin kuin Strömsössä. 😉

Torstaina meidän perhe kävi Särkänniemessä, josta mä lähdin jo puoli kuusi treenikaverin kyytissä Aqua Plussan yhteistreeneihin. Vähän hermotustreeniä tekemään jaloille radalle. Mä jään muusta sakista niin paljon, muut juoksee ihan eri vauhtia. Vaikka itekään ei kuitenkaan maailman hitain oo, niin siltä se tuossa porukassa välillä tuntuu. 😀 Onneksi päälle oli uintitreeni, jossa pääsinkin sitten valmentajan ja nuorison kanssa ykkösryhmään uimaan, niin sain taas ryhdin kohdilleen. 😀 Perhe tuli mut sitten rannalta hakemaan, ja siitä lähdettiin kotimatkalle.

Kuva: Vesa Vilen. Mä taidan olla toinen oikealta.

Lauantaina oli vuorossa pitkä pyörä. Yksin 150km on pitkä, ehtii ajattelemaan vaikka ja mitä. Oli aika trooppinen ilmasto koko viikonlopun, ja tänään onneksi tajusin napata pari suolatablettiakin treenin aikana naamaan. Hiki valui ihan yhtenään. 25 astetta lämmintä, ja todella painostava ja seisova ilma. Eilen join 3 litraa viiden tunnin aikana, ja se oli liian vähän. Varsinkin, kun siitä puolet oli vettä ja puoli litraa Pepsiä. Vain 750ml urheilujuomaa. Onneksi geeleissä oli suolaa.

Neljä viikkoa on muuten pirun lyhyt aika. Se meni, ja huomenna töihin. Ihan puosta, mutta ei auta. Arki alkaa mun osalta, muu perhe lomailee vielä pari viikkoa.

Ninni

5 vastausta artikkeliin “Strömsössä!”

  1. Ihanan väriset noi sun lasit ja kypärä! Mistä oot moiset hankkinu? 🙂

    Mietin että keneltä kysyä tästä asiasta, netistä ei oikein saa muiden kokemuksia irti mutta sitten muistin sut. Ainahan saa kysyä vaikkei vastausta saisikaan, joten tässä tulee 😀 Onko sulla ikinä yhdistelmätreenien jälkeen väsynyt olo? Mulla alkaa 10km pyöräilyn+1000m uinnin jälkeen sellainen väsymys painamaan loppupäivästä ettei mitään rajaa. Välillä saattaa olla jopa päänsärkyä tai vastaavaa! Sama juttu kisojen jälkeen (sprintti), väsyttää niin paljon ettei silmiä saa auki pidettyä ja huono olo alkaa hiipimään muutama tunti kisojen jälkeen. Oliskohan jotain vikaa ruokailupuolella, enkö oo syönyt riittävästi? Vai onko tää ihan yleistä? Kyllä mä ymmärrän pidemmillä matkoilla jos kisojen jälkeen väsyttää, mutta nää mun lyhyemmät matkat on sellaisia että ei kyllä uskoisi 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta