Mitä ironman-vuosi vaati?

Oon suunnitellut tätä postausta jo vuoden. Kaikki lähti siitä, että oli puhetta miehen kanssa harrastuskuluista. Niinpä oon täyttänyt excel-taulukkoon vuoden ajan rahanmenot. Ennen kuin puhun rahasta, aattelin puhua treenaamisesta.

Kööpenhaminassa saamani 11:23 tulos ei ole tullut ilmaiseksi, vaan oon tehnyt oikeasti sen eteen todella paljon töitä. Itse asiassa treenitunteja on kertynyt syyskuu 2015 – elokuu 2016 välillä 532 tuntia. Viime syksynä jalan rasitusongelma johti pitempään ylimenokauteen ja se näkyy syksyn tuntimäärässä. Koko tämä 2016 vuosi on tullu yli 50h per kuukausi treeniä, poislukien huhtikuu (39h), jolloin sairastin kovan flunssan ja olin 8 päivää treenaamatta.

Jos 532 tuntia jaetaan 50 viikolle, niin se tarkoittaa 10,64 tuntia per viikko. Toki tasaista määrää ei pysty tehdä kukaan, eikä se ole ees järkevää. Tarvitaan jaksotusta niin kausiin kuin viikkoihin, syksyllä vähemmän ja keväällä enemmän, lepoviikkoja ja kovia viikkoja.. Mun ei näistä tarvi tosin murehtia, kun toteutan vaan Söderdahlin Kaitsun määräämää ohjelmaa. 🙂

Matkalla treenikaverin 50v synttäreille eilen.
Matkalla treenikaverin 50v synttäreille eilen. Huomasin kuvaa ottaessa, että oon vanhentunut!

Triathlontreeniä on mulla takana viisi vuotta, ja tänä kesänä musta tuntui, että olin valmis täysmatkalle. Viime kesänä täysmatka pelotti hirveesti, ja olin tosi epävarma kunnosta, vaikka tiesin, että siitä selviydyn (ennen kuin kuulin sääolosuhteet). Siksi mä oon tyhmä jarru, kun multa kysellään, että kannattaako lähteä täysmatkalle. Ei se edes ole kaikkien juttu, ei jokaisen tarvi tehdä täyttämatkaa, vaikka se koko ajan suositumpi onkin. Mutta kyllä sinne oikeasti ehtii, vaikka treenaa lisää vuoden tai kaksi, tai jopa enemmän. Riippuu paljon jokaisen taustoista, omat taustathan on huonot.

Meillä arki pyörii pitkälti töiden, koulujen ja treenien mukaan. Ei pelkästään omien treenien, vaan myös tyttöjen ja miehen lentopallotreenien mukaan. Ne itse asiassa sanelevat pitkälle aikataulut, koska salivuorot ovat tiettyinä päivinä ja tiettyinä aikoina. Mun treenille ei ole tiettyä kellonaikaa. Kuten blogista on voinut välillä huomata, niin joskus mun treeni alkaa klo 5 aamulla ja joskus se loppuu taas klo 22 illalla. Kun on tarpeeksi halua, niin treeni tulee tehtyä esimerkiksi klo 5-8 aikaan viikonloppuaamuna, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Tai joskus oon lähtenyt töistäkin ennemmin (liukumatunteja ja liukuva työaika), että ehdin treenin tekemään. Ja välillä jää treeni väliin, kun ei vain ole mahdollista. Mutta ollaan toki valmentajan kanssa ohjelmasta tsekattu, että minkä päivien treenit on parhaimpia vaihtaa keskenään, se helpottaa meidän arkea.

Mulla on niin pitkä tukka jo, että saa jo kunnon kampauksen!
Mulla on niin pitkä tukka jo, että saa jo kunnon kampauksen!

Mutta eihän tämä oikeasti onnistuisi ilman perheen ja erityisesti miehen tukea. Arkena homma on kuitenkin paljon läpsystä vaihtoa, etukäteen vaan suunnitellaan, että missä kohtaa toinen menee ja missä toinen. Tämä toimii meillä, joku toinen tapa toisella. Eikä itse asiassa oo muutamaan vuoteen mun korvaan tullut ulkopuolisilta enää ihmettelyjä ja moitteita meidän arjesta. Ehkä ne on nähnyt, että tää toimii meillä tai todennut vaan hulluiksi. 😉 Itsekkyys ei toimi missään suhteissa, ja yleisin kysymys varmaan multa miehelle onkin ”onko ok, jos”. 😀

Summa summarum. Treenillisesti mun kohdalla on siis vaatinut ensin neljän vuoden lajipohjan ja siihen päälle vuosituntimäärän 532 (09/2015-08/2016), joiden toteuttamiseen on kulunut suunnittelutunteja monta! 😀 Ja tähän kohtaan vielä maininta, että 09/2014-08/2015 treenitunteja tuli 501, joten pohjaa todellakin on tehty.

Sitten siihen rahaan. Lajin ulkopuolella oleville tulee varmasti seuraavaksi yllätyksenä kisojen osallistumismaksut.

Kööpenhaminan reissu kahdelta hengeltä oli 1818 euroa. Tähän ei toki kuulu mitä paikan päällä meni metroon, ravintoloihin ja muihin ostoksiin eikä myöskään automatkat lentokentälle.

Ironman ilmoittautuminen 535€
Triathlonliiton lisenssi 30€
Lennot HKI – CPH – HKI 360€
Pyörälaukku lennoille 150€
Hotelli to-ma 743€
________________________________
1818 euroa

Muut kisareissut (Joroinen ilmoittautuminen, Joroinen hotelli, Himos ilmoittautuminen, Himos majoittautuminen):
422€

Valmennus (+ liikuntasetelit):
825€

Uimahallimaksut:
240€

Leirit ja testit:
394€

Varusteet (pyörä, kypärä, lasit, juoksukengät, pyöräkengät, renkaita, vaatteita, energia):
3800€

Hierontakulut oon jättänyt laskematta, koska kävisin hierojalla muutenkin. En näin usein kuin nyt, mutta kuitenkin. Yhteensä mun excel näyttää -7162 euroa. Huh! Toki onhan se selvää, että pääsee vähemmälläkin. Varusteita karsimalla, treenaamalla yksin ja kisaamalla kotimaassa.

Rahaa sais palamaan yöelämään, päihteisiin, sisustamiseen tai mihin vaan. Mulla se uppoaa oikeastaan vain harrastamiseen.

Ninni

10 vastausta artikkeliin “Mitä ironman-vuosi vaati?”

  1. Kiitos Ninni ihanasta kirjoituksesta😀, eix se oo niin, että harrastus on paska, jos siihen ei pala kaikki rahat 😂👍🏻

  2. Joo, harrastus vaihtoon, jos siihen ei mee kaikki rahat. 😊 Tärkeä postaus, tuollainen aika- ja raha-exceli olisi hyvä tehdä itselleenkin. Siihen viereen kun vielä naputtelis turhuus-excelin eli merkkais ihan kaikki hömppäostoksensa, vois yllättyä. Minä ainakin. Niin paljon rahaa menee kaikkeen turhaan ja sillä rahalla tekis vaikka mitä.

    IM-osallistuminen on kyllä kallis! Missä puolikkaiden IM-kisojen maksut pyörii, tiedätkö?

    • En mä oikeasti aatellut, että ihan noin paljon rahaa menisi, mutta toisaalta pyörä tuli ostettua, eikä se ollut mikään halvin. Turhuus-excel olis kyllä hyvä!! Mitenkähän toteuttaminen onnistuis.. 😀

      Puolikkaiden hinnat pyörii 200-250 euron välillä. IM-osallistuminen on kallis, mutta toisaalta reissun ja kokemuksen arvoinen. Suomessa osallistujia on max 200, IM:ssa 3000, joten varsinkin juoksussa sitä seuraa ja katsojia on paljon. Ei tarvi yksin tallustaa ja se auttaa henkisesti.

    • Kiitos Carita! 🙂 Aina vähän hirvittää lyödä tiskiin rahasummia, mutta yllättäen on ollut tykätty postaus ja millaisia on vähän tarjolla.

  3. Onnittelut vielä hienosta suorituksesta; olit nopeampi kuin minä.

    Tämä oli erinomainen kirjoitus. Mä selvisin 1700 euroa halvemmalla kun menin vanhoilla varusteilla, lainakiekoilla enkä käyttänyt valmentajaa. Valmennuskustannuksissa säästäminen tosin maksoi todennäköoisesti puoli tuntia loppuajassa, näin ainakin tahdon uskotella itselleni.

    Jos tuohon sun varustebudjettiin lisää vielä maastopyörän, märkäpuvun ja syke- ja wattimittarin, niin olisko siinä kutakuinkin Ironman budjetti nollasta lähtevälle ikään kuin vastavetona yleisesti viljellylle sloganille että harrastuksen voi aloittaa ilman märkkäriä ja mummon mankelilla?

    • Kiitos MatuCanex, ja sulle myös! 🙂 Muutama minuutti sinne tänne. 😉

      Täytyy sanoa, että 1700 euroa halvempi on yllättävän vähän! Kyllä ne valmennuskustannukset näkyy varmasti loppuajassa, näin mäkin haluan uskoa! 😀

      Mulla tuossa varustesummassa on wattimittari miinuksena, mutta myös vanhasta pyörästäni saamani korvaus plussana sekä lopullisessa summassa muutama sponssisatanen plussana. En halunnut kaikkea eritellä. 😛 Maastopyöräkin tallissa on uusi, mutta en halunnut laskea sitä tähän, kun se on synttärilahja. 😉 Märkäpuvusta tulis taas lisää joku 600 euroa miinusta. Ens kesäksi pitää varmaan uusi ostaa, tai sitten vaan paikkailen nykyistä lisää. Kainalosta alkaa tulla läpi. Joo, tää on vaihtoehto mummomankelille ja uimapuvulle. 😀

  4. Miten löydän sun blogin vasta nyt?
    Ihan äärettömän hyvä postaus!
    Tosi kiva kun harrastusten menot myös eriteltynä. Aika kova kun urheilullinen löytynyt noin paljon aikaa arjen pyörittämiseen ympärillä.

    • Kiva Anne, että löysit kuitenkin nyt! Tervetuloa lukemaan mun höpinöitä! 🙂 Kyllä sitä löytää, jos haluaa. Toki tarkoittaa sitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, lähinnä päivän tuntien osalta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta