Tavoitteet 2017

Viime vuonna valmentaja Kaitsu pyysi jokaista valmennettavaansa listaamaan tavoitteet paperille ja niin tein. Olen varma, että 1,5 viikon päästä kauden aloituspalaverissa tulee jälleen sama käsky. Joten tässä näitä sitten jälleen pyöritellään.. 🙂 Osan tälle vuodelle heittämistä tavoiteluvuista oli sellaisia, että niihin ei välttämättä päästä, mutta siirtyypä ne nyt ens vuodelle. Mitään selkeitä tavoitelukuja paperilla ei kuitenkaan oo, juuri sain vasta kisat päätettyä.

Täytyy muistaa kuitenkin aina ne omat lähtökohdat. Aikuisena aloitettu tavoitteellinen liikkuminen, ilman mitään kunnon urheilutaustaa, niin töitä saa tehdä kovasti. Eikä mua millään isommilla geeneilläkään oo lahjottu. 😉 Sisko, joka juoksee alle 3,5h maroja, on hyvin samankroppainen mun kanssa ja aina mietin, että jos hänkin pystyy, niin kyllä mäkin joskus. Mutta pitää myös ottaa huomioon, että hän on nyt 31v ja kävi jo nuorena paljon lenkillä. 13-vuotiaana juoksi jo 5min/km vauhtisia lenkkejä ja myös parikymppisenä liikkunut todella paljon enemmän ja kovempaa kuin minä.

Taustojen lisäksi täytyy muistaa huomioida sukupuolikin, miehet kehittyy naisia nopeammin. Ja hektistä on arki täällä meidän perheessä, varmasti monessa muussakin. Mutta erityislapsen äitinä vielä vähän erilaista. Lentopallotreenejäkin on muina päivinä paitsi tiistaina ja sunnuntaina, joten aikataulutusta piisaa. 🙂

Viime vuonna laitoin ylös jokaisen lajin matkat. Lopulta en ole uinut testimielessä kuin 1900m märkäpuvulla uimahallissa ja sen aika parantui edellisestä vuodesta (2015) jopa huikeat 3 minuuttia! Se on paljon se! 🙂 Uinnissa on tullutkin hieno kehitys, mutta viime syksyn kolmen kuukauden juoksemattomuus näkyy juoksutuloksissa. Keväällä juoksin kympin ja puolimaratonin, mutta en tavoite- enkä ennätysaikaan. JPH FYSIO 20km pyörätempon jälkeen tulleet lonkankoukistajan vaivat haittasivat omaa menoa juoksussa.

Tämän vuoden tavoitteet vuosi sitten kirjattuna.
Tämän vuoden tavoitteet vuosi sitten kirjattuna.

1900m uinnin lisäksi yksi tavoite täyttyi ja se oli oikeasti se kauden ehdottomasti tärkein tavoite eli ironman aikaan alle 12 tuntia. Sitä varten treenattiin koko vuosi, pitkää treeniä ja pitkää ironman-vauhtista treeniä. Kaikessa tekemisessä ajatuksena ironman.

Puolimatkan triathlonin 5:15 oli tavoite, jonka tiesin olevan vaikeimmin tavoitettavissa ja se olikin vähän pilke silmäkulmassa heitetty. No ens vuonna. 😉

Vuoden 2017 tavoitteet

Ironman Hamburg. Ens vuonna ensimmäistä kertaa järjestettävä ironman Hampurissa. Vielä ei ole tiedossa reittejäkään, mutta nimi on nyt sisällä! 🙂 Se on 13.8.2017. Juuri koulujen aloitusviikolla, joten siihen uskalsin kisan nyt ottaa, vaikka ensin elokuuta aattelin välttäväni. Meillä itse asiassa on ollu joku koko ajan tämän 1,5kk flunssassa, suurimmalla osalla menee jo toista flunssaa.

En ole vielä Finntriathlon Joroisille ilmoittautunut, mutta laitan kyllä nimeni sinnekin listaan. Nyt kun tuo pääkisa eli täysmatkan kisa selkiintyi, niin pystyin miettimään sitä edeltävän puolimatkan kisankin. Edelleen Challenge Turku jää siis rannalle, se vähän harmittaa, kun olisin siihen mielelläni osallistunut.

Kisojen lisäksi tavoitteena on juoksuvauhdin kehittyminen, tää ihan ehdottomasti olisi tarpeen.

Puhuttiin viime viikolla pitkään valmentajan kanssa puhelimessa ja todettiin, että ens vuodelle numerofriikillä täytyy olla muitakin tavoitteita kuin numeroja.. Se on yksinkertaisesti lihashuolto ja ruokavalio.

Viime vuonna ironmanin jälkeen oli vasemman jalan kanssa ongelmia ja niin on nytkin, joten nyt pitäisi yksinkertaisesti saada venyttely jokapäiväiseen ohjelmaan. Onko tähän nyt vinkkejä, miten se käytännössä toteutuisi? Maanantaina venyttelin puoli tuntia töissä skype-palaverin aikana, kun samalla ei tarvinnut keskittyä tietokoneeseen tai muistiinpainoihin. Se oli oikein hyvä! Jotenkin rutiini tähänkin pitäisi saada.

Kipupiste, mutta tuntuu varsinkin aamuisin kantapäässä ja välillä päkiässä.
Kipupiste, mutta tuntuu varsinkin aamuisin kantapäässä ja välillä päkiässä.

Ruokavalio puolestaan pitäisi olla terveellisempi ja puhtaampi. Tälläkin hetkellä sokerikoukku päällänsä, jos ihan totta puhun. Juuri luin jonkun artikkelin, missä sanottiin, että sokeririippuvuus on täysin mielestä kiinni. Enkä yhtään ihmettele, että se niin on!

Tytöt seurailee vloggaajia ja kokkailee niiden ohjeilla. :D Viimeksi bataattiranskalaisia ja lihapullia, nam!
Tytöt seurailee vloggaajia ja kokkailee niiden ohjeilla. 😀 Viimeksi bataattiranskalaisia ja lihapullia, nam!
Ninni

10 vastausta artikkeliin “Tavoitteet 2017”

  1. Hei,
    Kiva että sulla on tavoitteita. Itse olen lopettanut n. kymmenen vuotta sitten aktiivisen kilpahiihdon. Tällä hetkellä treenaan kyllä kovaa mutta ”miten sattuu”;). Ei siis tavoitteita. Huilaaminen on unohtunut mutta kun ei tarvitse olla ns.huippukunnossa tiettyyn aikaan niin on tullut paukuteltua menemään.
    Kommentoin koska sokerikoukku vaivaa täälläkin. Eihän se olisi kuin olla syömättä, mutta iltaisin treenien, töiden, perheen kanssa touhuamisen ym. jälkeen on kiva lösähtää sohvalle ja syödä suklaata. Ehkä lepo ja paljon kunnon ruokaa auttaisi? ”Levännyt” lokakuu haasteeksi?

    • Kiva Jossu, kun kommentoit! 🙂 Mä oon tunnesyöjä, ja siitä pitäisi opetella pois. Se on hankalaa, kun muistan itteni palkittemista / herkuttelua v*tutukseen jo 15 vuoden takaa. Mutta kyllä vielä joku päivä! 🙂 Tsemppiä sinne!!

  2. Heips. Otat sen venyttelyn sltä kantilta, että vaan hoidat sen. Siihen käytetään niin paljon aikaa viikossa ja niin monta kertaa kuin on etukäteen suunniteltu. Ihan kuin normitreenitkin. Ei siihen mun mielestä muuta konstia oo ja se tuppaa silti jäädä tekemättä jos se ei tunnu yhtään omalta jutulta. Mutta venyttelyn ja muun kehonhuollon ei oo pakko jäädä viikoista pois kun vaan tekee sen. Ei siinä nyt muu auta.

    Sokerin kanssa mulla on ollut ainakin aika helppoo. Ajatusmaailma on pikkuhiljaa muuttunut niin, että lisätty sokeri oikein ällöttää, sitä ei tee mieli syödä muuta kuin karkkipäivinä. Karkkipäivän jälkeen seuraavana aamuna on todella epämiellyttävä olo, siis jos on syönyt paljon namia kuten minä yleensä, keho on inhottavan hapan ja muutenkin huomaa syöneensä sokeria ja se taas auttaa siihen, että karkkipäivinäkin kiiniittää huomiota siihen mitä herkkuja syö.

    Mutta siis ei oo mahdottomia juttuja kumpikaan, tsemppiä.

    • Ihanaa Jaana, kun sä oot noin selkeä! Tottahan se on, että ne on yksinkertaisia asioita ja pitäisi vaan laittaa tapahtumaan. Päättämällä tehdä niin! Kiitos! 🙂

  3. Kokeile sellasta ohjelmaa kuin RomWod, pieni kuukausimaksu mutta tulee venyteltyä joka päivä.

  4. Hei!
    Täällä kanssa ongelmaa jalkapohjan kanssa jo pidempään. Nyt olen jopa jo päässyt 9kk jälkeen juoksua harjoitteleen. Mutta niksi sen jalan kanssa. Itse ostin paljon tennispalloja ja viljelin joka paikkaan töissä ja kotona. Nykyään kun istun jossain niin tulee automaatiosti haettua jalkojen alle tennispallot. Ja kun pysähdyt töissä käytävälle (keskustelemaan jonkun kanssa) niin hakeudu seinän viereen laita jalka venytykseen. Näin olen saanut edes vähän venyttelyä päivään. Olen todella huono muuten venytteleen ja sen kyllä huomaa. Joku sanoi minulle kerran et telkkaria katsoessa venyttele. Ööö en katso telkkaria kun ihan satunnaisia kertoja viikossa.
    Minä myös olen kovassa sokerikoukussa ja se ärsyttää. No jos vaikka yrittäisi lokakuussa päästä siitä irti😂.

    • Hei, nyt vasta huomasin sun viestin! Kiitos vinkeistä, täytyy ottaa käyttöön! 🙂 Pitkään sulla on kestänyt ongelmat. 🙁 Oliko nimenomaan plantaarifaskittia? Mä en enää tiiä onko tää sitä, vai mitä. Huoh. Miten sun lokakuu on lähtenyt käyntiin sokerikoukun selätyksen kanssa? 😉

  5. Kannattaa miettiä tuota venyttelyä, triathlonissa ei suorituksen kannalta juurikaan tarvita liikkuvuutta ja venyttely saattaa jopa johtaa vammoihin. Itse en venyttele tai rullaile juuri koskaan, enkä myöskään ole koskaan käynyt hierojalla. En myöskään ole koskaan loukkaantunut kestävyys treenissä (koputan puuta), vaikka olen kuitenkin Kona tason ikäsarjalainen eli treeniä kertyy aika paljon. Toki olemme yksilöitä, mutta asioilla saattaa olla yhteys, tuntuu että kovilla venyttäjillä ja rullailijoill aon aina joku paikka, jos ei rikki, niin ainakin kipeä.

    Alla linkki menestyneimmän triahtlon valmentajan kannasta asiaan:

    http://trisutto.com/stretching-for-triathlon/

    • Kiitos Sami kommentista! Todella mielenkiintoinen näkökulma! 🙂 En oo koskaan edes osannut aatella toisin. Täytyy perehtyä tuohon artikkeliin kunnolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta