-110 asteen pakkasessa

Käytiin siskon kanssa lauantaina Kuortaneen Urheiluopistolla. Ensin vähän juoksemassa ja sitten huippukylmähoidossa.

Mä oon juossut tänä syksynä todella vähän, ironmanin jälkeen juoksukilsoja on tullut yhteensä 44 kilometriä. Se tarkoittaa seitsemää lyhyttä juoksulenkkiä. Pari suokävelyä ja sauvarinnettä on lisäksi, jotka luen kuitenkin juoksutreeniksi sykkeiden vuoksi. Edellinen juoksukokeilu oli torstaina 5km ja tuntemuksia oli jalkapöydässä, mitkä kuitenkin hävisivät aina kävelypätkän aikana. Joten vähän jännitti, että mitähän nyt jalka sanoo. Aattelin, että tavoite on juosta tunnin verran ja jos sillä saan kivut yltymään, niin meen kuvauttamaan jalan. Tämän oli tarkoitus olla omanlaisensa testijuoksu.

Tuloksena 9,2 kilometriä hölköttelyä todella pehmeällä alustalla kivuitta! Mielettömän mahtavaa! Tai tuosta ysistä pari kilsaa tuli asfaltilla ja loput purulla. Ehkä mä tästä taas palaan juoksun pariin!! 🙂 Olisi kuitenkin tärkeää päästä juoksemaan ja kehittämään mun heikointa lenkkiä eli juoksuvauhtia. Viime syksynä juoksutauko oli pitkä ja melkein samanpituinen tuli nyt, ja se ei oo hyvä juttu ollenkaan.

Tämän jälkeen suunnattiin Cryo-huippukylmähoitoon. Uikkarit (kuivat!) päälle, hanskat käteen, pipo päähän ja villasukat + töppöset jalkaan, ja sitten kylmähuoneeseen. Ensin -30 astetta, jossa oltiin 30 sekunttia. Sen jälkeen hoitaja kuulutti mikrofoniin, että saa vaihtaa huonetta. -60 asteessa 30 sekunttia ja sitten -110 asteiseen huoneeseen. Viimeisessä huoneessa sai olla 2 minuuttia ja se me siellä oltiin. Koska vain olisi voinut palata edelliseen huoneeseen ja tulla taas takaisin.

Hampaat kalisi, hengityksestä tuli niin isot höyryt, ettei eteensä kunnolla nähnyt. Kylmä oli, ja kun kaikki kolme minuuttia oli ohi, niin palattiin rauhallisesti huoneita takaisin päin ja pukemaan lämmintä päälle. Ohjeena ei suihkua, ei saunaa, syödä hyvin, juoda lämmintä ja peiton alle lämpimään. Se toteutettiinkin lauantai iltana.

Samanlaista väsynyttä tunnetta ei tullut, mikä tulee avannon jälkeen (kun on käynyt esim. viidesti avannossa ja välissä aina saunassa), mutta huomasi kuinka veri kiersi. Toki on melko nopeasti ohi, kun ei siellä paleltumien takia voi olla pitempään. Joten ei tullut mitään selkeetä fiilistä, että olis tehnyt jotain ihmeitä heti. Oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus, ja aiotaan käydä uudelleenkin! 🙂 Vaikkakin kolme minuuttia maksaa 32 euroa!

Mä oon alkanut myös käydä uimahallin kylmäaltaassa joka kerta uintitreenin päälle eli 3x viikossa. Kolme kertaa minuutin verran altaassa ja puoli minuuttia palautusta välissä, pulahdan lämpöiseen altaaseen siinä kohtaa. Ei voi olla siitäkään haittaa! 🙂

Fressiä, huonolaatuista ja uikkarikuvaa näköjään tällä kertaa tarjolla. Sitä se treeni tahtoo usein olla. 😉 Itse asiassa treenikaverit harvemmin näkee mut meikeissä, yleensä vaan punaisena ja hikisenä. Ja eipä sitä kunnon meikeissä blogissakaan tuu usein oltua, kun sattumoisin ei tuu lisättyä huulipunaa ja ripsaria, kun lenkille lähtee. Viimeksi perjantai-iltana ruuhkassa olin Prismassa tekemässä ostoksia colleget jalassa ja meikittömänä pipo päässä. Ihan sama. Arkena kyllä yleensä puuterit naamassa (että saa edes osan teineyden finneistä piiloon), ja ripsarit + rajaukset silmissä. That’s it. 🙂

Miehet saa sykkeen ylös

Sunnuntaina ajelin Hämeenkyröön treeniseuraa hakemaan. Mä en tahdo yksin saada mtb-lenkeillä sykettä muulle kuin pk1-tasolle. Tai toki hetkellisesti, mutta keskisyke jää aina pk1-tasolle, vaikka kuinka olisin yrittänyt välillä muutakin.

Sain seuraksi neljä miestä ja valmiiksi suunnitellun reitin mettäpolkuja pitkin Jämille lounaalle ja takaisin.

Menomatkalla ajoaika oli 2,5h ja tulomatkalla eri reittiä pitkin 3h. Lounas Jämillä oli todella loistava idea, jaksoi kyllä ihan eri tavalla kuin normaalisti pitkillä lenkeillä, vaikka sykkeet olivatkin korkeammat.

Sain siis mitä halusin, ja lenkin keskisyke olikin aerobisella kynnyksellä. 😀 Onhan toki maastokin mäkisempää kuin täällä. Jään miehille alamäissä, kuten jään maantielenkeilläkin. Rohkeus, kunto ja taito ei tuolla mettäpätkillä riitä. Olipahan välillä alamäkiäkin, jolloin syke oli aerobisella kynnyksellä. Joten töitä piti tehdä, että pysyi perässä. Toki jään ylämäissä, ja välillä tasaisellakin.

Oli todella hyvä lenkki! Kiitos miehet, kun huolitte mut jarruksi. 🙂 Joka kerta en voisi olla mukana, koska nää olisi tietysti mulle kovia lenkkejä, mutta toisaalta miehille sitten todella rauhallisia. Tekee toki heillekin joskus hyvää. 😉

Lenkin vaatetukset oli värikästä näin hirvenmetsästysaikaan. Metsästäjiä nähtiin, peuroja nähtiin ja laukauksia kuultiin.