Syy hiljaisuuteen

Joku on ehkä huomannut, että aika hiljaista on ollut blogin suhteen. Siihen on selkeä syy, en oo voinut hyvin ja treenit ovat olleet vähissä. Jotenkin on ollut vaikea kirjoittaa treeneistä tai mistään muustakaan, kun en mä osaa enkä halua esittää muuta kuin mitä oon. Mukavia yksittäisiä treenejä on kyllä ollut, ja niistä muutamia kuvia instagramiin oon päivitellyt. 🙂

Kaikki alkoi marraskuun lopussa pääkivulla. Pääkipu on mulla yksi merkki stressistä, ja kun töissä oli isompi projektin käyttöönotto, niin yhdistin siihen. Tiputin treenimääriä ja jätin tehot pois, kun henkistä kuormaa oli normaalia enemmän. Olin siis oikeasti fiksu tuossa kohtaa, jotain oon oppinut vuosien varrella. Totesin tosin Kaitsu-valmentajalle joulukuun alussa, että oon jotenkin normaalia väsyneempi ja uni menee aamutreenien edelle ja 8h unet ei enää arkena riitä. No työstressiä ja pimeys, kyllähän syitä on. Pääkipu jatkui, vaikka sain kunnon yöunia alle. Jouluna sain pääkivun poikki, mutta heti tiistaina vapaiden jälkeen se jatkui.

Kävin optikolla tsekkauttamassa silmät, mietin uuden toimiston mahdollisia sisäilmaongelmia ja sitten olin oireita jo yhdistellyt sen verran hyvin sairastamaani kilpirauhasen vajaatoimintaan, että kävin verikokeissa (lähete oli sisässä elokuusta, jolloin kävin uusimassa vajaatoiminnan lääkereseptin). Arvot eivät olleet priimat, mutta lääkäri halusi, että ne tsekataan uudelleen helmikuun alussa. Kerroin toki, että normaalisti vajaatoiminnan tunnistan aloitekyvyttömyydestä ja nyt sellaista ei ole. Vajaatoiminnan oireita, mutta ei niin, että tietäisin arvojen olevan täysin pielessä. Labrassa otettiin perusverenkuvaa ym lisäksi. Maksa-arvo oli vähän koholla, mutta ei mitää hälyttävää. EKG otettiin myös, koska lääkäri kuuli muutaman lisälyönnin. Sellaisia ei ole koskaan ollut. Leposyke korkealla, ortostaattinen myös. Ainut, että olen vain joskus mitannut ortostaattisen sykkeen, kun oon testannut kellon ominaisuuksia, selkeää vertailudataa ei ole olemassa. Tykytyksien ja parin rytmihäiriön vuoksi mulle laitetaan huomenna vuorokausiholter eli vuorokauden seurataan sydäntä.

Liityin jouluna Facebookin kilpirauhasryhmään, ja sieltä bongasin monelta samanlaisia oireita kuin mulla. Lopulta viikonloppuna aukaisin yhden Kilpirauhasliiton vanhan lehden, jossa puhuttiin parin lääkärin osalta siitä kuinka raudanpuutteen diagnosoinnissa on puutteita. Luin oirelistaa, ja napsin siitä itelleni ison kasan. Samoin huomasin potilasesimerkeistä, että monella hb oli samoin kuin mulla normaali 139 ja silti oli raudanpuute. Kovassa pääkivussa 11h yöunista huolimatta olin jälleen sitä mieltä, että jotain on oikeasti vialla mun kropassa. Siltä seisomalta varasin Vaasan Cityterveydestä maanantaiaamuksi labra-ajan. Ei tarvisi kinuta lääkäreiltä kokeita, saan valita ihan ite mitä haluan! Sinne pääsee siis ilman lähetettä, toki kelakorvausta ei silloin saa.

Sain tulokset tänään. Mittautin mm. rautavarastoon liittyvän S-Ferrit arvon. Viitearvot ovat 10-150, mutta artikkelin mukaan 50 arvoillakin on oireita, ja arvon pitäisi olla vähintään 80-100. Mulla on 14.5! Rautakuurille siis tämä nainen. Piilevä raudanpuute!

En halunnut ennemmin tänne kertoa, kun olisin kuitenkin saanut ylikuntoon liittyviä kommentteja. Mun treenimäärät ovat olleet pieniä parin kuukauden aikana, ja toki tästäkin asiasta on juteltu Kaitsun kanssa useasti. Kaikki vaihtoehdot on pitänyt ottaa huomioon, myös se, että elimistö olisi stressitilassa. Ollaankin soiteltu viime aikoina 2-3 kertaa viikossa.

Toisen rauta-arvoista saan tietää vasta ensi maanantaina, kun siihen menee viikko. Ja kovin nopeasti rauta-arvot eivät nouse, joten edelleen tehot ovat treeneistä poissa ja oman jaksamisen mukaan mennään. Mutta oon niin iloinen, että tähän löytyi syy!! Ja että omaa puoltani pidin ja itse selvitin, kun asia vaivasi.

Syytä oon miettinyt jo ennemminkin, kun tätä raudanpuutetta epäilin. Toimisto muutti Seinäjoen keskustaan lokakuun lopussa, ja ollaan käyty eri paikoissa syömässä. Keliaakikkona tarvitsen gluteenitonta ruokaa. Jos jossain ei merkinnöistä huolimatta gluteenitonta olekaan ollut, ja ohutsuolen nukka on siitä syystä vaurioitunut. Tämä johtaa siihen, että vitamiinit ym. ei imeydy, ja tässä olisi tulos. Täytyy sanoa, että olen entistä tarkempi syömisieni kanssa ja ihan joka paikkaan en lounaalle lähde!

Nyt mulla on nukkumaanmenoaika, joten lopetettava on. 🙂

Ninni

12 vastausta artikkeliin “Syy hiljaisuuteen”

  1. Mullakin on tästä kokemus. Mulla kävi kerran niin, että verenluovutukseen mennesssä eivät ottaneetkin mua sinne (hb näytti 134) vaan antoivat rautapurkin kouraan ja käskivät tabuja syödä pari viikkoa ja sitten tulla uudestaan Olen käynyt luovuttamassa noin 50x. Mun hb-historian perusteella hoitaja näki, että lukema oli mulle liian matala. Yleensä se on yli 150. Kysyi vielä, olenko paljon treenaillut. Hb laskee, jos treenailee kovin teholla.

    • Vau, sä oot luovuttanut verta useasti!! 🙂 15-20 pykälän tippuminen jo varmasti tuntuukin olotilassa. Mulla on usein hb ollut kuitenkin 135-145 luokkaa, joten siinä ei ole entiseen eroa. 🙂

  2. Ikävä ongelma! Minulla oli muutamia vuosia sitten sama juttu. Vaikka hemoglobiini oli kohtalainen, niin rautavarastot oli aivan finaalissa. Viimeiseltä kävi niin että alkoi tuo Hb:kin tippua kuin lehmän häntä ja sitä nostettiin rautatiputuksilla 2 x viikko sairaalassa. Eikä ole ollut mikään kevyt juttu siitä toipuminen, vaikka tästä on jo aikaa, niin vieläkin joudun olemaan valppaana oireitten kanssa. En voi rasittaa itseäni yhtään yli tai tilanne menee samaksi. ”Armoa itselle” onkin ehkä hyvä iskulause tänä päivänä. Jos joskus suunniteltu lenkki ei vaan lähde, niin pitää osata antaa periksi ja tehdä kevyemmin tai jopa pitää ylimääräinen vapaapäivä (HUI?! mikä se on?).

    • Huh! Onneksi osaat olla nykyään olla hereillä oireiden kanssa, ja tarvittaessa reagoida ajoissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mulle käy näin, mutta jatkossa lupaan seurailla näitä samalla kuin kilpirauhasarvojakin seurataan. Mulla henkinen kuorma vaikuttaa treeneihin paljon, ja välillä on tehtävä juuri noin kuin sanot. 🙂 Ehkä nämä kaikki opettaa vaan kuuntelemaan omaan itseään entistä paremmin!

  3. Jos on herkkä massu rautavalmisteet voi olla aika kova paukku. Ite suosin Kräuterblutsaftia, saa luontaistuotekaupoista. Sisältää ns. luonnollisempaa rautaa. On ihmisiä, jotka menee ihan hyvin ns. lääkeraudalla ja ihmisiä, että se imeytyy todella huonosti ja suurin osa tulee toisesta päästä ulos. Vaikka raudan absoluuttinen määrä on huomattavasti vähäisempi kuin tableteissa, on vaikutus rautatasoihin todella hyvä paremman imeytyvyyden takia!

    Ja olen ihan lihaa syövä ja kiltisti antibioottini popsiva, silloin kun niin määrätään, eli minkään aatteen valossa en tätä suositusta anna 😉

    • Kiitos vinkistä! Täytyypä perehtyä tuohon. Eikä varmaan haittaisi, vaikka tabujen lisäksi olisi toistakin valmistetta, kunhan ei kuitenkaan ihan ylisuuria määriä yhteensä ota. 😉

  4. Hyvä, että asia on hoidossa, ja hoidettavissa. Olin jo odotellut kirjoitustasi, mutta arvelinkin, että jotain on ”vialla”.
    Olen lukenut blogiasi niin monta vuotta, alusta alkaen, että tiedän, että tahdon puutteesta et jätä kirjoittamasta.
    Itselläni oli viime vuosi tosi rankka. Monta kuolemantapausta, ja muita syitä.
    Joku kisa kuitenkin jo mielessä, ja ertyisen houkuttelevalta tuntuu tuo Kuopion tri-kisa. Uudistettu, käykääpä katsomassa, mitä siitä kirjoitetaan,
    Pidetään huoli itsestämme ja lähimmäisistämme. Hyvää vointia sinulle, Ninni!

    • Oi, onpa ikävä kuulla viime vuodestasi. 🙁 Otan osaa menetyksiin. Näin juuri, kiitos ja onnellista tätä vuotta! 🙂

      Vähän jo vilaukselta tuota Kuopiota tsekkailin. On vain niin lähellä Joroista, että tulisi kaksi Itä-Suomen reissua peräkkäin. 😀

  5. Mulla samaa ongelmaa ollut 2-3 vuotta. Hb hyvä, mutta ferritiini oli toissa syksynä 0. Aika säännöllisiä rautakuureja ja ferritiinin seurantaa. Se pitää usein itse ”vaatia”, ettei katsota pelkkää hemoglobiinia.

    • Tästä lähtien pyydän tarkistamaan aina myös hb:n ja ferritin, kun otetaan kilppariarvoja. Näistä oppii! 🙂

  6. Sama juttu mulla! Näkyvimpänä oireena hiustenlähtö. Hemoglobiini on ollut aina korkea, ja viime keväänä oli jotain 147 luokkaa, mutta ferritiiniarvot samanlaisia kuin sinulla. Puoli vuotta söin rautaa, ja kuuri loppui siis syksyllä. Nyt vasta olen menossa tarkistuttamaan, miltä rauta-arvot nyt näyttävät. Jänniittää, miten käy. Hemoglobiini oli nyt 135, joten se on kyllä tippunut.

    • Mullakin on lähtenyt paljon hiuksia, sitä ihmettelin jo joulukuun alkupuolella. Sitten jossain kohtaa kävi mielessä, että kilppariarvot pitää varmaan tarkistaa, kun on niin paljon niitä oireita. Mutta nää rauta-arvot ei tullu siinä kohtaa mieleenkään. Laita tänne miltä arvot näyttivät. Olisi mielenkiintoista tietää. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta