Lisää puutteita, korjaussarja käyttöön!

Terkkuja täältä Ylläkseltä. Oon odottanut tätä lomaa pitkään, kun oon selkeästi ollut loman tarpeessa. Tavoitteena nauttia perheen yhteisestä ajasta, olemisesta, hiihtämisestä, lumesta ja auringosta.

Nyt kävi vielä niin, että uusimmat verikokeet antoivat ilmi D-vitamiinin puutteenkin. Alaviiteraja on 75, ja mulla arvo vain 42. D-vitamiinia on mennyt monivitamiinitabletissa 20ug saman verran kuin rautaa, ja pari viikkoa lisäksi 20ug erillisestä purkista. Mitä lie arvo onkaan ollut tammikuun alussa. Nyt ostin 100ug D-vitamiinitabuja, eli vahvalla mennään nyt. Hemoglobiini oli laskenut parissa viikossa kuusi pykälää, ollen nyt 134. Tammikuun alussa hb oli 139, helmikuun alkupuolella 140. Menkat vissiin teki tehtävänsä, ja tiputti hb:ta. Siltikin, vaikka syön koko ajan 200mg rautaa. Rautavarastoarvo eli Ferrit oli noussut viidessä viikossa 11 pykälää, ollen nyt 25. Vielä on pitkä matka 80-100 arvoihin. Folaattia en vielä tiedä, ja kun sen saan, niin urheilulääkäriltä saan kommentit arvoihin.

No D:tä tulee onneksi nyt myös tankattua täällä lomalla. Pari päivää on hienosti aurinko paistanut! 🙂 Tavoite mulla on hiihtää 2-3 tunnin lenkkejä päivittäin. Jos tuntuu siltä, ettei jaksa, niin sitten jätetään väliin. Ei strssiä! Aattelin, että jos nyt pystyn tämmöisiin määriin, niin se kertoo kuitenkin jo paljon tulevasta. 🙂 Edelleen siis ihan vaan pk:ta, vauhdista ei tällä kertaa niin väliä. Kilsat taittuu sitä mukaa, kun taittuu.

Pari vuotta sitten blogin lukija suositteli Kellostapulinkurua, ja silloin oli niin kova sumu, että en voinut jatkaa matkaa ylös asti. Tänään auringon paistaessa jätin tytöt lautakouluun rinteeseen, ja otin itse suunnan kurua kohti. Mielettömät maisemat!! Kävelyvauhtia ylämäet, ettei syke vk:lle nouse, mutta nämä treenit kulkeekin nyt kirjaimellisesti maisemalenkki nimillä. 🙂

Viime vuonna pääsin kapuamaan tätä mäkeä kuvassa vasemmalla näkyvälle kaiteelle asti sumun takia. Tästä mäki jatkui ylös vielä.

Nyt on takana kolme lenkkiä. 1,5h, 3h ja 3h. Kilsoja on kertynyt 72km. Ja tänään jaksoi loppumatkan kyllä paremmin kuin eilen. 🙂

Urheilulääkäriä ja uintia

Kävin urheilulääkärin vastaanotolla Tampereella, kun iski niin epätoivoinen olo. Viime viikolla oli menkat, ja kolmantena vuotopäivänä alkoi jälleen pääkipu. Pääkipua kesti viisi päivää, tänään on ensimmäinen kivuton päivä. Viisi viikkoa oon tankannut rautaa ja aattelin, että siinä meni kaikki rauta mäkeen.

Urheilulääkäriltä sain vahvistuksen omille ajatuksille, sain parit labralähetteet, ja suosituksen käydä ravitsemusterapeutilla ja urheilupsykologilla. Ravitsemusterapeutilla siksi, että saisi varmistettua, että saan nyt tarpeeksi kaikkea raudasta vitamiineihin. Urheilupsykologilla puolestaan juttelemassa, kun ahdistaa treenaamattomuus ja kesän tulevat kisat. Katsotaan mitä teen. Tähän asti Kaitsu valmentajana on toiminut hyvänä psykologina mulle. 😉 Henkisesti olisin kyllä melkoisessa kuopassa ilman Kaitsua. Oikeasti jatkuva pääkipu on mm. sellainen, että ei kukaan sitä ymmärrä, joka ei ole kokenut sellaista. Väsymys ja vähäiset treenit, vähempikin vetää mielen matalaksi. Sellainen fiilis, millainen olo.

Lääkäri myös totesi, että jatkossa kannattaisi aina menkkojen aikana ottaa viikon rautakuuri. Ja nyt unta niin paljon kuin kroppa sitä vaatii. Toki nyt syödään muutama kuukausi rautaa ja tsekataan missä mennään. PK-vauhtista treeniä tehdään niin kauan, kunnes kroppa kestää vauhtikestävyyssykkeitä. Ennen Lanzarotea suositteli myös mattotestiä maskin kera, että näkisi myös aineenvaihdunnan tuloksia. Kroppa on aika jumissa senkin suhteen tällä hetkellä.

Torstaiaamuna käyn labrassa, katsotaan, että mitkä rautavarastoarvot ovat ja mitä mm. folaatti on. Viikonloppuna kutsuu Ylläs ja viikon loma! Ihanaa, tulee todella tarpeeseen! 🙂

Kaitsu on mua ohjeistanut nauttimaan jokaisesta onnistuneesta treenistä! Ja sitä nyt todellakin teen. Ja Ylläkselle on ohjeena, että mittaria ei tuijotella, vaan pitää nauttia alivauhtisista treeneistä! 🙂

Eilen kävin pari tuntia ajelemassa pyörällä, vaikka sain puhua itseni ympäri lenkille lähtöön. Päätä jomotti, mutta aattelin tarvivani happea ja siksi lopulta lähdin. Teki niin hyvää!

Tänään olin Sonjan kanssa altaassa. Edellisen kerran oltiin yhdessä kaksi viikkoa sitten, ja koska ollaan paljon hiottu tekniikkaa, niin silloin viimeksi loksahti ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kohdilleen vasemman käden veto. Se ei ole koskaan tuntunut samalta kuin oikea, vaan on aina ollut heikompi! Se oli mieletöntä! No tänään alkuverran jälkeen Sonja kysyi, että koska oot ollu viimeksi uimassa?! Sanoin, että melkein kaksi viikkoa sitten (flunssa) ja Sonja totesi, että no sen kyllä huomaa. Niinpä vedettiin samanlainen treeni kuin edellisellä kerralla, ja täytyy sanoa, että olihan eroa alku- ja loppuverralla! Altaasta nousi aurinkoinen nainen! 🙂 En ikinä olisi uskonut, että vasen käsiveto voisi tuntua yhtä vahvalta kuin oikea. Melkein harmittaa, että Ylläksen reissulla tulee viikon tauko uintiin, mutta käydään kyllä mahdollisimman pian reissun jälkeen uudestaan, että opit ei vaan unohdu!