Pääsiäisen treenipyhät

Pääsiäinen oli treenipainotteinen. Urheiltua tuli lähes 15 tuntia, josta suurin osa pyörän päällä istumista. Sen verran on tullut huhtikuussa nyt pyörän päällä istuttua, että ihan kiva, että persus saa toipua hetken ennen seuraava lenkkiä. 😀

Lauantaina olin leirikaverini Johannan kanssa maastopyörillä metsässä. Sää vaihteli lumisateesta auringonpaisteeseen. Johannalla oli uusi pyörä alla, ja mäkin sain muutaman pätkän ajella. Aa että! Se lähti tuolla mettässä vähän eri tavalla kuin mun oma. Eroa rungon joustavuudessa sekä renkaissa, ne oli pluskoon renkaat. Tuli heti mieleen, että saakohan mun omaan pluskoon rengaat ja paljonkohan maksaa vanteiden kera. 😀

Sunnuntaina juoksin 16km, ja olin oikein tyytyväinen vauhtiin, joka pk2-sykkeellä (154) oli nyt 5:47min/km. Sitten hyppäsin wattbiken päälle ja poljin vielä 1,5h päälle. Miiegot korvilla ja puhelin+spotify SPIbeltissä, ja totesin, että mun juoksulista on sen verran lyhyt, että jotain pitää keksiä. Alkoi soimaan ihan ihme biisejä, mutta kyllä jollain Arttu Lindemanin Läikkyylläkin juoksu kulkee. 😀

Tänään porhalsin autolla Nokialle. Vuorossa maastopyörällä 4h kurateitä. Oli jo valmiiksi aika tyhjät jalat, ja vähän pelkäsin, että mitä lenkistä tulee. Meno on niin erilaista, kun yksin nautiskellen. 😉 Ja ne mäet! Shell Kiskokabinetissa sämpylän ja kaakaon jälkeen kuulin, että 17 mäkeä olisi ennen Nokiaa. Aloin laskemaan, ja mulla oli jo 17 kasassa, kun virallisesti niitä oli vasta kymmenen! Sain kasaan 30 ennen asfalttia, ja sitten lopetin. Tyhjättiin mun jalat lopullisesti sinne reitille, ja huominen lepopäivä tulee oikein hyvää saumaan. 😀

Kuudesta pyöräilijästä neljän mustat kengät. 😀 Kuraa, kuraa ja vielä kerran kuraa!

Tulevalla viikolla kaksi lepopäivää, ja viikonloppuna on vuorossa vuoden ensimmäinen ”Lakis”. Eli 27km juoksulenkki. Viime kesänä oon juossut sen viimeksi yhtenä Köpiksen viimeistelytreeninä, ja keväälläkin muutaman kerran. Jännä nähdä, että missä mennään nyt juoksuvauhdin suhteen viime kevääseen verrattuna. Tässähän on enää 17 viikkoa Hampurin ironmanille, vajaa 4kk. Ihan älyttömän vähän, ja se välillä syö. Haluaisin, että aikaa olisi edes pari kuukautta enemmän! Kumpa ensi talvi olisi ehjä! Niin, mihin sitä 2018 kesällä suuntaisi? Itävaltaan Klagenfurtiin? Kaitsu kehuu, että se on yksi hienoimmista ironmaneista!

Ninni

8 vastausta artikkeliin “Pääsiäisen treenipyhät”

  1. Suosittelen, varsinkin pk-lenkeille, lenkkikuunteluksi suplasta lettukestejä tai kaunokirjallisuuden karvakuonoja. Saa nauraa samalla kun polkee.

  2. Joo, Itävaltaan! Sveitsiin! Johonkin mun lähelle, että voin tulla huoltamaan ja jännittämään ja kannustamaan! 👊💪👍

    • Hih, Katri! Se oliskin kiva! 🙂 Ainut, mikä mietityttää noissa Keski-Euroopan kisoissa on mahdollinen lämpö. Frankfurt kummittelee edelleen mielessä. Pitää mennä Tahkolle, jos ei halua lämpöä! 😀

  3. Olen jo jonkun aikaa lueskellut blogiasi ja ihaillut treenitarmoasi 🙂 Olen ymmärtänyt, että teillä on lapsia ja haluaisinkin tiedustella, miten aikataulutatte arkenne, että ehditte töiden, treenien ja kotitöiden lisäksi olla perheen kanssa yhdessä? Tuleeko sinulle koskaan huono omatunto treeneissä viettämästäsi ajasta tai ovatko lapset koskaan kysyneet, että onko sun pakko esimerkiksi lähteä lenkille?

    • Meillä tosiaan on arki hyvin aikataulutettua. 🙂 Se pyörii töiden, koulujen sekä lentopallotreenien ympärillä, niillä kun on tietty kellonaika. Meidän perheessä lentopalloa pelaa tytöt ja mies, ja mies vielä valmentaa tyttöjen joukkuetta. Lentopallotreenejä on kuudet viikossa ja pelit vielä päälle. Mä teen treenini sitten sen mukaan, miten ehdin.

      Kun lapset oli pienempiä, niin lähdin usein kasin jälkeen illalla lenkille. Silloin lapset menivät nukkumaan. Nykyään mun mukaan saa tulla uimahalliin tai juoksulenkille, mutta harvemmin enää lähtevät. Välillä lahjon jonkun pyörällä mun seuraksi. 😀 Meillähän tytöt on nyt jo seiskaluokalla ja poika on nelosella, mutta vaatii kehitysvammansa vuoksi toisen vanhemman seuraksi. Eli en tee koskaan omia treenejä tyttöjen lentiksen aikaan, paitsi jos otan pojan juoksulenkille mukaan.

      Arkena koko perheen yhteistä aikaa on vähemmän, viikonloppuna enemmän. Mutta meillä on kuitenkin toinen vanhemmista aina kotona, ja mun mielestä se on tarpeeksi. Ei tarvitse olla aina äiti, joka kotona on.

      Lapset kysyvät oikeastaan vaan, että koska tuun / minkä pituisen lenkin teen. 🙂 Mutta muistan kyllä joskus vuosien takaa, että joku kysyi joskus, että onko sun pakko mennä. Se kolahti silloin. Huonoa omaatuntoa ei tule, koska laitan kuitenkin perheen jutut etusijalle. Mies tukee mun harrastusta täysin, ja meidän arki koostuukin lähes päivittäin aikataulukeskusteluista, että kumpi menee ja monelta, ja onko se toiselle ok. 🙂

      Teen myös usein viikonloppuisin aamusta treenit. Lähden, kun muu perhe nukkuu. Ja vaikka olisi pitkä treeni, niin oon lounaaksi jo kotona. Niinpä siinä on vielä koko pitkä päivä aikaa. Tai sitten esimerkiksi kesällä pyöräilen mökkimatkan toiseen suuntaan.

  4. Hei, millaisilla watti lukemilla suurinpiirtein pyöräilet sisällä? Itse olen aloitteleva triathlonisti joten mietityttää pyöräily sisällä kun salilla on wattimittari josta näkee rpm, watit ja kilometrit.

    • Hei, tää on vähän hankala kyssäri, koska watit on yksilöllisiä ja riippuu mm. painosta ja kunnosta, ja tietty siitä minkälaista treeniä milläkin sykkeillä tekee. Samoin kuin esimerkiksi juoksuvauhti on yksilöllinen, toinen juoksee peekoot 7min/km ja toinen 5min/km vauhdilla. Vaikka näet pyörästä tehot, niin kannattaa silti tehdä treeni sykkeiden mukaan. 🙂

      Mä oon tehnyt pyörätestin wattbikella, joten mulla on tiedossa watit, sykkeet ja laktaatit. Maaliskuun lopun postauksesta näkee mun pyörätestin tuloksen, millaisia watteja on milläkin sykkeillä ja laktaateilla. Tuossa sunnuntain pyöräilyssä watit olivat 90. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 8
Tykkää jutusta