Kesä korkattu, osa 1

Tänään oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, 16 astetta lämmintä. Suunnittelin jo alkuviikosta, että jos oon jo hyvällä mallilla flunssan kanssa, niin lopettelen työt vähän aiemmin ja lähden maantielle ekaa kertaa tänä kesänä Suomen teillä. Tarkoitus oli pyöräillä vanhempieni mökille, mutta suunnitelmat muuttuivat ja tein sitten ihan vain paikasta a paikkaan a -lenkin.

Oli kuulkaa päällä vain pyöräilypaita, hihat, tuuliliivi, pyöräilyhousut, säärystimet ja sukat. Ekaa kertaa tänä vuonna ilman pitkiä housuja, hanskoja ja pipoa. 😀 Polvet siis näkyvissä!

Oon lukenut taas tänä keväänä ihan liikaa somesta ihmisten kommentteja pyöräilijöistä maanteillä, ja itsekin jo jonkin verran pyörän päältä nähneenä tiedän, että kaikenlaisia autokuskeja mahtuu mukaan. Niitä, jotka eivät oikeasti ymmärrä, että ohittavat liian läheltä ja niitä, jotka tekevät sen tahallaan. Mä en halua tappaa itteäni tuonne. Auton kanssa pyöräilijä aina toiseksi.

Miten yritän sitten huomioida pyöräilijänä autoilijat?
1. Laitan värikästä päälle, että mut erottaa kaukaa. En enää koskaan osta mustaa kypärää, vaan värikkään. Pinkki kypäräni näkyy kauas. Tänään päällä oli lisäksi pinkit hihat ja pinkki tuuliliivi.

2. Ajan niin reunassa tietä kuin pystyn. Jos on 40-50cm asfaltoitu piennar, niin se on helppoa. Jos piennar on 10cm, niin yritän seurata valkoista maalattua viivaa. Jos valkoinen viiva on uudempaa mallia ja sellainen paksu kuminen, niin se on liukas ja sen päällä ei voi ajaa. Inhottavaa on, jos on tuon maalatun viivan lisäksi 10-20cm piennar, niin on ajettava autotien puolella. Ja jos piennar on täynnä hiekkaa, niin siellä ei voi ajaa.

3. Jos on pyörätie, niin ajan siellä. Tiedän, että autoilijoita ottaa päähän, että pyörätien sijaan ajetaan autotiellä. Mun reitti kulkee yleensä aina Seinäjoelta Peräseinäjoen kautta maailmalle, koska niin pääsen nopeiten maantielle ja siellä on kymmenisen kilometriä hiljaista pyörätietä, joten mikä sen parempaa, kun saa ajaa omaa 30km/h vauhtia turvallisesti. Tänään tuli kaksi koululaista vastaan pyörillä, ja yksi skootteri meni ohi. Tässä meidän asuntoalueella on 30km/h rajoitus, joten tässä ajelen maantiellä pyörätien sijaan.

4. Autotiellä ajaessani liikennesäännöt autojen mukaan, ja pyörätiellä pyöräilijän liikennesäännöt.

Jos näistä huolimatta aiheutan hampaiden kiristystä autoilijalle, niin oon ainakin yrittänyt. Tänään muutama ohitus melko läheltä isolla paketti- ja asuntoautolla sekä kaksi vastaantulijaa ohitti edellä menevän auton juuri mun kohdalla. Toinen kuitenkin selkeästi otti muakin huomioon tilaa antaen.

Oli kiva huomata, että Mäyryn lähellä muutamassa alamäessä, jossa aikaisemmin olen aina ajanut yläasennosta pystyin nyt ajamaan ala-asennosta, vaikka vauhti nousi yli 40km/h ja oli sivutuuli. Jotain oppia Lanzaroten keikka toi. 😉

Oon vuoden käyttänyt BV Sportin Elite kompressiosäärystimiä, ja tykännyt niistä todella paljon. Nyt on toisetkin ja lisäksi hihaa ja lippaa! 🙂 Onnisportilta löytyy!
Ninni

6 vastausta artikkeliin “Kesä korkattu, osa 1”

  1. Ajan isolla autolla työkseni ja aina pelotaa pyöräilijöiden ohitus, varsinkin ne maantiehen sulautuvat (mies) pyöräilijät, kun ei niitä nää kun vasta kohdalla!

    • Sä osaat onneksi varoa! 🙂 Mutta musta on kyllä yleinen väri pyöräilyvaatteissa, ja paidoissa voi olla väriä edessä, muttei selässä. Selkähän se värikkäin pitäisi olla.

  2. Hei,
    Olisiko sinulla vinkkejä, miten saisi selän kestämään pyöräilyä? Lähinnä ongelmana jatkuva nelikulmaisen lannelihaksen kramppaaminen, jonka vuoksi liikuntamäärä on rajoittunut viikossa noin kuuteen, seitsämään tuntiin. Lihaskunto hyvä ja käyn hieronnassakin kahden viikon välein. Mutta siitä huolimatta kramppi alkaa reilun viikon päästä käsittelystä. Todella rasittavaa ja eipä ole kukaan keksinyt syytä/ratkaisua..
    Mikään ei olisi mahtavampaa, kuin treenata enemmän, mutta ei vaan selkä kestä..
    Sinun treenimääräsi hurja – omaatko loistavat geenit, kun kroppasi kestää kovaa treeniä?:)

    • Onpa todella ikävä vaiva. En osaa kyllä yhtään auttaa. Ainut mitä mulle maallikkona tulee mieleen, niin lämpö urheillessa, magnesium sekä ajoasennon tarkistaminen ammattilaisella. Onko sitä kuvattu, voiko olla jotain rakenteellista ongelmaa? Millä pyörällä ajat? Onko sama juttu eri pyörillä? Tsemppiä kovasti!

      Mun geenit ei oo häävit, mutta vuosien aikana kroppa on tottunut määrään. Ja suurin osa treenistä on pk-treeniä. Onhan mulla noita ongelmia ollut ihan riittämiin, ja yleensä juoksun aiheuttamia. Uinti ja pyöräily ei oo yleensä kropalle niin kuormittavaa kuin juoksu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta