Kisaviikon rentoutumista kiipeillen

Viime kesänä Vuorisportin auettua meillä oli lasten kanssa puhetta, että menisimme sinne. Tyttären jalka leikattiin 10kk sitten, ja se esti kiipeilyt ennen leikkausta ja sen jälkeen. Vieläkin jalan kanssa on kipuja, mutta nyt lähdettiin testaamaan, että kuinka paljon haittaa kiipeilyä. 🙂

Luin jostain, että kesäloman ohjelmaa ei saisi tehdä vain lasten ehdoilla, vaan koko perheen. Tätä hyödynnettiin kahden yön yli reissun suunnittelussa. Itä-Suomeen ihailemaan järviä ja maisemia, ihan ilman aikatauluja ajeltaisiin ja pysähdeltäisiin missä ja koska halutaan. Ainut tarkempi suunnitelma oli, että tiistaina käytäisiin Vuorisportissa Sastamalassa kiipeilemässä kiipeilypuistossa, pelailemassa minigolfia ja/tai suppailemassa järvellä. Ja sen jälkeen kotiin.

Todettiin matkalla, että on luvattu sadekeliä. Hyvä puoli siinä, että porukkaa olisi vähemmän ja huono siinä, että jos kunnolla sataa, niin päivä jää kyllä lyhyeksi. Vuorisportissa on tosiaan kiipeilypuiston lisäksi mahdollisuus pelata mm. minigolfia ja beachiä, vuokrata sup-lautoja, fatbikeja eli läskipyöriä, kanootteja ja venettä. On pari keilarataa ja saunatilatkin. Vuorisportin tilat on Ellivuoren hotellin alakerrassa. Itse hotelliahan on remontoitu, ja esimerkiksi aula on kyllä saanut aikamoisen muodonmuutoksen!

Vähän etukäteen jännitin, että mitä meidän poika kiipeilystä tuumaa ja kuinka taidot riittävät. Harjoitusradalla aattelin, että tästä taitaa tulla vaikeaa. Mutta mitä vielä! Ensimmäisen oikean radan kulki mun ja miehen välissä, ja lopulta ei edes paljon apua tarvinnut. Ja nautti kyllä suunnattomasti. Muu perhe suoritti sporttiradan, joka on toinen alhaalla olevista radoista. Pituudesta oli tuossa radalla hyötyä, mutta niin vaan hienosti tytötkin sen läpäisi!

Kuvasin, kun koko perhe näkyi. Ihan ei kuvassa erota. 😀

Kolmas rata meni yläilmoissa, ja sinne uskalsi vain toinen tytöistä. Tai perheen miehet menivät pitkälle vaijeriliu’ulle, ja minä ja toinen tytöistä emme yläilmoihin halunneet. Korkeat paikat ei oo kivoja, ja vähän kyllä mietin, että mitähän lihakset näin kisaviikolla tuumaa. Toki kolmas rata ei kuulemma ole niin raskas kuin sporttirata, vaan vaikeamman siitä tekee yläilmat. Valkkukin käski siirtää tämän päivän juoksutreenin edelliselle päivälle, etten juokse kiipeilypäivän jälkeen. Kyllä mä vielä joskus sinne ylöskin meen. 😉

Neljäs rata on extreme, ja se jätettiin suosiolla väliin. Meillä meni aikaa kolme tuntia, ja ei kastuttu. Lopuksi alkoi sataa ja siksi jäi muut aktiviteetit tekemättä. Jäi siis toisellekin kertaa tekemistä. 😉 Mulla nimittäin on vasta loman toinen päivä menossa, ja vielä monta päivää jäljellä. Veikkaan, että mä ja muksut tehdään toinen keikka tänä kesänä tuonne. Valitaan vaan lämpöinen päivä, ja lähdetään vähän järvellekin. 🙂 Meillä nimittäin koko perhe tykkäsi tästä. Kun on eri ikäistä ja taitoista sakkia, niin monesti on vaikea löytää sitä tekemistä, mikä miellyttää oikeasti täysin jokaista. Ja itse saa kyllä halutessaan hyvää lihaskuntotreeniä kropallekin, jos vaikeampia ratoja valitsee. Ajatuksena käydä myös muutamassa muussa kiipeilypuistossakin erilaisia ratoja katsastamassa. Tuolla vois olla kyllä yötäkin, tekemistä riittää sen verran paljon.

Pienten lasten kiipeilypaikka.

Jatkan huomenna kirjoittelua viikonlopun ja reissun treeneistä, sekä kisaviikon ajatuksista ja fiiliksistä!

Ninni

2 vastausta artikkeliin “Kisaviikon rentoutumista kiipeillen”

  1. Sastamala on kyllä niin legenda paikka <3 Olen sieltä kotoisin (tosin en siellä enää asu) ja näitä sinne liittyviä postauksia on aina mukava lukea 🙂 En olekaan vielä käynyt uudistuneessa Ellivuoressa. Pitääkin ensi Vammalan reissulla poiketa 😀

    • Joo, kannattaa ehdottomasti käydä! On ihan erilainen paikka kuin aikaisemmin. Ihan varmasti yllätyt. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta