Parisuhde ja treenit

Fitfashionilla Fit you too! -blogia kirjoittava Katri on keväällä perustanut henkilökohtaisen deittiyrityksen Match by K ja Katri haastoikin meitä parisuhteessa eläviä kirjoittamaan omasta parisuhteesta. Otin haasteen vastaan, koska ei se oma mies ikinä liikaa kehuja saa. Ajattelin lähinnä treenaamisen suhteen valaista miten meillä sujuu, mikä toimii ja mikä aiheuttaa kitkaa.

Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että meillä triathlon-treenit eivät aiheuta riitaa. Treenit vaativat aikaa, ja varsinkin kesällä muutamana vapaapäivänä pitkään pyörälenkkiin voi sujahtaa kuusikin tuntia, joten puolisolle tällainen voi olla iso juttu. Meillä onneksi se on treeni muiden mukana. Uskon, että iso syy tähän on se, että myös miehellä on omat intohimoiset harrastukset lentopallo ja kalastus. Ymmärtää sen, että tavoitteet vaativat toteutuakseen työtä.

Talvella mies käy omissa sekä valmentamansa joukkueen lentopalloharkoissa molemmissa kolmesti viikossa. Siihen lisäksi kuntosalitreenit ja turnaukset. Kesällä lentopallo on vähemmällä ja kalastus isommassa roolissa. Joten arki pyörii meillä pitkälle läpsystä vaihdolla. Toki jos monta iltaa menee niin, ettei edes ennen nukkumaan menemistä ehdi viettämään aikaa toisen kainalossa, niin sitten mä kärsin. Joskus oon jopa jättänyt oman treenin väliin, kun oon tarvinnut läheisyyttä. Mä oon niin tunne-eläjä, että joskus toivoisin että järkeä olisi enemmän mukana. 😀

Lentopallotreenit on tietty salivuorojen takia aikataulutettuja, ja koska meillä poika ei pärjää yksin kotona, niin mä teen omat treenini ennen tai jälkeen lentopallon. Tai teen treenini kotona, tai poika lähtee pyörällä juoksulenkille mukaan. Mutta muutaman kerran viikossa puhelin pirahtaa työpäivän aikana, ja mies kysyy, että mitä sulla on tänään? Sitten mietitään, että kumpi menee missäkin kohtaa. 😀 Välillä kun tulee jotain lisämenoja. Ja muutenkin mun mielestä on hyvä ottaa toinen huomioon ja kysyä, että onko ok, jos mä meen tuolloin tai tällöin.

Kuva: Sofia Kuusela

Viime sunnuntai aamun keskustelu oli jo vähän koominen. Mulla ohjelmassa 3h pyörä ja mies suunnitteli lähtevänsä kalastamaan. Kumpikin oli sitä mieltä, että toinen saa päättää, koska haluaa mennä. 😀 No lopulta mä sitten päätin, että mä lähden heti, niin mies saa sitten olla niin kauan kuin haluaa, eikä oo kiire kotiin. Toisaalta tämä kertoo myös sitä, että molemmat ottaa toisen huomioon.

Tietysti on tilanteita, että mies on työreissuilla, niin silloin mun treenit ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Nytkin työreissuihin on kulunut pari arki-iltaa tällä ja viime viikolla. Mun pitää välillä vähän sumplia treenien suhteen, mutta ei sille oikein voi mitään. Elämä on, ja lapset on tietenkin tärkeimmät.

Mies on ollut kolmella ironmanilla mun huoltajana, ja suurimmassa osassa puolimatkoja myös. En tiedä oisko aina halunnut mukaan, mutta en oo hirveästi antanut vaihtoehtoja. 😀 Kysyn kyllä, että lähteekö ja on aina luvannut. Kun mukana on ihminen, jota ei tarvi millään tapaa varoa ja joka tietää paljonko notkutaan ja levätään, ja paljonko jännitys aiheuttaa kireyttä ja miten hiljaa pitää olla, etten herää kisaa edeltävänä yönä, niin onhan se reissaaminen silloin kaikista helpointa. Joku voi muistaa, että mitä tapahtui Köpiksen ironmanin kisa-aamuna. 😀 Jälkeenpäin naurattaa, mutta kyllä itku oli silloin suurin tunne. Mulla oli siis pyörämittarista virta vähissä, vaikka oli ollut latauksessa. Mies juoksi rikkinäisellä jalalla hotellille lataamaan mittarin ja sen jälkeen takaisin uintipaikalle, ja ojensi uinnin jälkeen vaihtoalueella mittarin aidan välistä mulle.

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 20 vuotta, joka totta kai on sisältänyt ylä- ja alamäkeä. Kyllä meilläkin välillä riitoja on, kuten varmasti kaikissa suhteissa. Ne puhdistaa ilmaa, ei ne aina turhia ole. Jos aatellaan aihetta triathlon, niin raha on siinä se, mistä meillä tulee riitaa. Triathlon ei nimittäin oo kovin halpa harrastus, kun välineet, kisat ja reissut maksavat. Jos ensi vuonna täysmatkalle lähden, niin se tulee olemaan joku halpa kisa. Täysmatka vuonna 2019 on itse asiassa vielä auki, koska tänä vuonna se menee niin myöhälle kuin lokakuulle ja sen jälkeen haluaisin kunnon treenipätkän ennen uutta kisaa. Mutta joo, raha on harrastuksessa ainoa riidanaihe.

Kiitollinen oon, että Tomi jaksaa mun hömpötyksiä ja että meillä on näin toimiva parisuhde! Rakastan! <3

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Parisuhde ja treenit”

  1. Kiitos Niina!

    Ja ihana lukea kuinka mies tukee sun vaativaakin harrastusta noin täpöillä! Aivan upeaa ja arvostettavaa! <3

  2. En kommentoi usein, mutta nyt on ihan pakko 🙂
    Ensinnäkin, iso kiitos Ninnille kun kirjoitit tämän artikkelin, se todella kosketti mua syvältä.
    Tämä kohta tekstissä ihan erityisesti kiinnitti mun huomion:

    ” Toki jos monta iltaa menee niin, ettei edes ennen nukkumaan menemistä ehdi viettämään aikaa toisen kainalossa, niin sitten mä kärsin. Joskus oon jopa jättänyt oman treenin väliin, kun oon tarvinnut läheisyyttä ”

    Kun mä luin tuon kohdan, mulle tuli kyynel silmään ja samalla meinasin pakahtua kateudesta.
    Itse olen erityisherkkä MIES ja mulla on avovaimo joka on kovempi ja suoraviivaisempi.
    Erityisherkkä ei tarkoita ujoa ja luisuharteista ovimattonörttiä jota voi komennella rajattomasti. Se on nyt mies joka vain kokee ja tuntee monet asiat voimakkaammin.
    Kummassakaan meissä ei ole vikaa, vaan nämä on ihmisten luontaisia ominaisuuksia ja kummassakin tyypissä on hyvät ja huonot puolensa.

    Mulla ja vaimolla on kummallakin kalliit ja aikaavievät harrastukset, itselläni triathlon ja vaimolla ratsastus.
    Arki toimii ihan loistavasti, meillä on hyvät työpaikat ja hyvä koti, kaikki ”perus” asiat on hyvin.
    On seksiäkin, mutta se on eri asia kuin rakastelu. On halailua ja pussailua, mutta se on eri asia kuin kiireetön suuteleminen.

    Fakta on kuitenkin se, että vaimo ei jättäisi ratsastuskertaa väliin sen takia että mä tarvitsen läheisyyttä, tämä on käytännössä tullut huomattua moneen kertaan.

    Mä olisin ihan onnesta soikea, jos saisin sen oman taskuvenukseni vaikka illan hämärässä vähän tv:tä katsoessa mun turvalliseen syliini, vaikka puoleksi tunniksi ja vois vaan olla siinä ja silittää toista. Ja mä voisin vaikka suukotella hänen kaulaa tai jotain muuta. Ja sen EI tarvi aina johtaa seksiin.
    Mun vaimo on sohvalla kahden metrin päässä musta ja räplää kännykkäänsä ja kysyy multa ”onko jokin vialla” jos mä katselen häntä vihjailevasti.

    Itse olen nukkunut nakuna pikkupojasta lähtien, minusta peitto pitää vaihtaa parempaan jos se ei muka lämmitä tarpeeksi. Viikonloppuna kun voi nukkua vähän pidempään, herätessä olisi ihan mahtavaa lipua sinne toisen peiton alle lämpimään ja tuntea toisen paljas iho vasten omaa. Kosketella hellästi, suudella niskasta ja sanoa kivoja asioita. Ja sen EI tarvi aina johtaa seksiin.
    Mun vaimolla on ainakin pari kerrosta koko vartalon peittäviä yövaatteita, kesälläkin, ja hän ei niistä luovu, vaikka olen monesti pyytänyt että edes kokeiltaisiin. Herätessä hän nousee sängystä heti ja menee keittämään kahvia,
    huomioimatta mua mitenkään.

    Mä olen MIES ja kaipaan tällaisia asioita päivittäin, mutta en saa niitä, hullunkurinen tilanne vähintäänkin, paitsi että mua ei enää naurata. Tää ei oo mikään senssi-ilmoitus, mutta mä tavallaan kärsin ja olen epätoivoinen. Kertokaa mulle jos teillä on hyviä vinkkejä, olette ehkä itse samassa tilanteessa, mitä kannattais tehdä?

    Ninni, sulla on erittäin hyvä mies, mahtavaa että arvostat ja rakastat häntä noin joka päivä ja saat sitä myös vastavuoroisesti, pitäkää tiukasti kiinni toisistanne.

    Ugh, kiitos että sain kommentoida 🙂

    • Kiitos Petri kirjoituksesta! <3 Arvostan todella! Käsittääkseni harvemmin tilanne on noin päin kuin teillä. Nämä on tosi hankalia asioita, kun ihmiset on erilaisia ja toista on vaikea muuttaa. Mä kommentoin sulle lisää yksityisesti. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta