Aqua Plus Supersprintti cup 2/6

Eilen suuntasin auton kohti Häijäätä ja Aqua Plussan toista supersprintticupin kisaa. Eli tosi lyhyt täysillä tehtävä harkkakisa. 450m uintia, 10,3km pyörää ja 3km juoksua. Mulla tuli arkipäivän jälkeen kiire lähteä, ja sellainen hektinen fiilis jäi päälle. Autossa kirosin muita autoilijoita ja tietöitä, niin kuin kiireessä kaikki häiritsee. Onneksi pitkä puhelu ystävän kanssa laukaisi tuon fiiliksen.

Tiesin, että vaikka mua ei yhtään huvita harkkakisaan mennä, niin saisin siitä kuitenkin paljon paremman treenin kuin yksin tehdessä. Ja tarvin varsinkin kovaa juoksutreeniä. Tiesin Koivulan Venlan tulevan mukaan, ja aattelin, että näenpä ainakin paljonko oon Suomen kärkeä perässä. 😉 Musta ei siis ikinä oo tulossa pro-tason urheilijaa, mutta mun mielestä on mielenkiintoista aina nähdä, että paljonko nopeampaa minkäkin lajin mua paremmat menevät. Venla on lisäksi mun ikäinen, eikä mikään 20v nuori. Joo, kyllä mä siis vertailen, koska mun mielestä se on kivaa ja mielenkiintoista. 😀

Pyörän renkaassa oli 2,5 baria ilmaa, rengas vuoti. Laitoin sen täyteen, ja toivoin, että pitää hyvin kisan ajan. Uudet renkaat saan ostettua Suomen Urheilupyörästä vasta torstaina. Takarenkaassa on oudosti yhdestä kohtaa pinta täysin kulunut, vaikka en ole lukkojarrutusta joutunut tekemään.

Kuva: Aino Mäenpää

En ehtinyt tekemään uintiverraa kuin rannasta laiturin päähän 20m uiden, ja sitten jo startti kajahti. Kädet tuntuivat tosi painavilta, ja törmäilin jatkuvasti sivulla uivaan. Jäin jälleen edellä menevästä porukasta, ja peesihyöty jäi saamatta. Harmi, etten alussa pysty uimaan niin lujaa, että pysyisin peesissä ja saisin samalla paremman ajan. Uinti oli taas ihan ok, ei isommin kerrottavaa.

Tällä kertaa olin vaihtopaikalla Mian vieressä, ja pääsin lähtemään hyvin pian hänen perään pyöräilemään. Laitoin kengät jalkaan jo maassa, enkä pyörän päällä kuten viime kerralla. Aattelin, että pääsisin heti polkemaan omaa vauhtia, eikä tuu mitään takkuamista kenkien kanssa kuten viimeksi. Pääsin n. kilsan jälkeen Mian ohi, joka kuitenkin vielä kääntöpaikalla oli ihan lähellä. Miehiä puolestaan meni ohi todella monta. Sain pidettyä watit siellä kahdensadan tuntumassa, missä siis pitikin. Hyvä niin, helpotti henkisesti! 25W oli siis enemmän kuin viime kerralla. Nyt lähellä viime kesän watteja, mutta nyt tosin liikenneympyrä niitä laskee. Täysin ei voi siis viime kesään verrata, kun pyöräreitti on nyt vähän eri. Pääsin pyörän lopussa vielä Maijun ohi, jonka tiesin kuittaavan kyllä heti juoksun alussa. 😀 Pyöräkeli ei ollut mikään kaikkein nopein, kova vastatuuli puolet matkasta. Ja tietty myötätuuli toiset puolet.

Kuva: Aino Mäenpää

Juoksussa sääret oli ihan tunnottomat, ja oli vaikea juosta. Inhoan tuota Särkijärventietä todellakin sydämestäni! Ylös, alas oleva hiekkatie! Lakeuksilla on niin tasaista ja helppoa. Jarno sai mut kiinni ja koska joutui himmailemaan juoksussa, niin jäi puhua pulputtamaan mun viereen. Naureskeli mun huohotukselle, mä nimittäin vedin ihan limiitillä. Maiju juoksi pian pitkällä askeleella vauhdikkaasti ohi. En huomannut katsoa, että paljonko mulla oli mittarissa matkaa, kun Venla tuli vastaan. Aikaisin kuitenkin. 😀

Käännöspaikan jälkeen näin eron Miaan ja muihin naisiin. Aattelin, että yritän juosta niin paljon kuin vaan pystyn ja Mia tulee ohi, jos tulee. Kuuntelin koko ajan takaa ääniä, mutta joka kerta askeleet kuuluivat jollekin miehistä. Viimeisessä nousussa vilkaisin olan yli, ja totesin, ettei Mia ole ihan takana. Juoksu tuntui niin pahalta, mutta se, että sain puristettua itsestä kaiken irti kuuluu muille harkkakisan naisille, jotka omalla tekemisellä motivoi itseäni, ja tietty vieressä juoksevalle Jarnolle. Naisista en pääse juoksemalla kenenkään ohi, mutta yritän pitää takana mahdollisimman monen. Joskus se riittää ja joskus ei. Se tässä onkin se hienoin juttu!

Juoksun aika oli parempi kuin viimeksi, mutta ei lähelläkään edelliskesän aikoja (jotka oon maksimilla juossut), mutta jos seuraavalla kerralla jo menisi alle 15min. Juoksun keskisyke oli 184, maksimi 192. Ja mulla siis anaerobinen kynnys on 176-180, eli sain siitä juuri niin kovan juoksutreenin kuin halusinkin. Eli treenin todellakin pitäisi olla kehittävä! Ja joo, Venla juoksi sitten 1min/km kovempaa ja se on siis todella paljon! 😀 Mä en pääse yhtä kilsaa edes radalla 4:10 vauhtia.

Loppuverran jätin tekemättä, kun pyörän rengas oli tyhjentynyt sen verran. Onneksi pian saan uudet kumit alle. 🙂

Kaikki omat tulokseni.
Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta