Jo neljäs kerta suurnopeuskameran edessä!

2012, 2014, 2016 ja 2018 oon Aktiivifysioterapian alaraajaklinikalla vieraillut. Kaksi ensimmäistä kertaa Väyrysen Petrillä Tampereella, välissä Seinäjoella Potilan Jutalla ja nyt taas Petrillä Tampereella.

Lokakuussa 2016 mulle tehtiin pohjalliset, joista haettiin apua mm. myöhästyneeseen pronaatioon. Mun juoksutyyli on sen jälkeen muuttunut paljon. En tiedä onko Hokan kengillä ollut kuinka paljon vaikutusta, mutta en oo enää niin vahva kanta-astuja kuin mitä olen ollut. Lantio pysyy paremmin edessä. Kanta-askellusta harrastan siis vieläkin, mutta eteenpäin on menty! Ei ole mikään helppo juttu voimakkaasta kantapäälle tulevasta juoksuaskeleesta muuttaa enemmän päkiävoittoiseen.

Kaikki rasitusvammat mulla on aina ollut vasemmassa jalassa. Nyt kuitenkin oikea pohje kiristää syvältä, tuntuu välillä enemmän säären puolella kuin pohkeen puolella. Hieronnalla jumin tunnetta ei saa helpottamaan. Vain akupunktioneulat sen vapauttaa, mutta heti seuraavan lenkin jälkeen tunnen taas kireyden. Kävin myös kolmesti shockwave-hoidossa, ja olen kesäkuun alkupuolella juossut vähemmän. Ohjelmassa ei ole ollut pitkiä lenkkejä, ja pari lyhyttä oon jättänyt välistä.

Halusin siis käydä Petrin luona varmistamassa, että onko 1,5 vuotta sitten tehdyt pohjalliset tällä hetkellä enää tarpeelliset tai tukevatko väärin. Kävelin ensin pienen pätkän juoksumatolla paljain varpain, ja sen jälkeen juoksin paljain varpain ja lopulta vielä pieni pätkä Hokan Cliftonit jalassa ilman tehtyjä pohjallisia. Suurnopeuskamerat kuvasivat edestä ja takaa, ja tähän meni noin viisi minuuttia. Sen jälkeen lähdettiin tietokoneen avulla analysoimaan juoksua.

Petri selitti paljon, ja en muista ihan kaikkea. Mutta tärkeimmät asiat kerrattiin vielä lopuksi, että mitä mun täytyy tehdä. No ensinnäkin juoksu paljain jaloin näytti hyvältä! Kengät jalassa alkoi tulla ilmi asioita, mikä on muuttunut, mikä on oikein ja mikä voi aiheuttaa ongelmia. Myöhästynyttä pronaatiota ei enää ole, enkä tarvi pohjallisiin tukea sisäreunaan ollenkaan. Sen sijaan akillesjänne kääntyy vähän ulospäin oikeassa jalassa. Oikeaan jalkaan/polveen ei myöskään tule sisäkiertoa tukivaiheessa eli kun paino siirtyy jalalle kokonaan. Oikea jalka myös tulee likaa vasemman eteen ja askelleveys jää liian kapeaksi. Näistä johtuen lantio työntyy ulospäin, todella iso ero oli vasempaan verrattuna! Tämä selittäisi syvien pohjelihasten kiristymisen heti juoksulenkillä, vaikka juuri olisi kiereys saatu auki.

Summa summarum: Pohjallista otettiin sisäreunoista kiilat pois, ja lisättiin kantapään ulkoreunassa olevaa kiilaa pitemmälle. Ohjeeksi tuli kiinnittää huomiota juostessa askelleveyteen, mikä on esimerkiksi maantien reunaa juostessa helppo valkoisen maalatun viivan avulla. Lyhyitä treeniohjelmassa olevia vetoja olisi hyvä tehdä ilman kenkiä, jolloin se askellus sieltä iskostuisi vielä paremmin mieleen. Eli siis askellusta enemmän päkiäaskelluksen suuntaan.

Käynti Aktiivifysioterapiassa Petrin vastaanotolla oli siis jälleen kerran todella hyödyllinen!

Tästä eilen kuvatusta juoksupätkästä näkyy oikean jalan ongelma oikein hyvin, vaikka vauhti on hiljainen ylämäkeen.

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Jo neljäs kerta suurnopeuskameran edessä!”

  1. Mä en tajuu noista kuvista mitään muuta kuin sen, että sulla on kivan näköiset jalat 😍
    Ja videollahan juoksu näytti hyvältä ja helpon näköiseltä 👍

    • Videota, kun katsoo hidastuksella, niin näkee oikean jalan ongelman. 😉 Yllättävän hyvin kuitenkin mäet nousi, kun muisti vaan pitää vauhdin maltillisena. 🙂

  2. Hitsi, olispa hyödyllinen tuollainen kattava analyysi, vaikkei erityisesti tällä hetkellä vaivoja olekaan. Kovempaa juostessani tunnen, kuinka jalat vemppuaa mihin sattuu ja se syö vauhtia. Itse itsekseen tuota on vaikea korjata, kun ei tiedä mitä ja miten pitää korjata. Onko tuollainen analysointi kallista? Seinäjoellako tämä oli?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta