Ironman 70.3 Finland

Torstaina tein lyhyet treenit joka lajista, eli 20min uintia, 10km pyörää ja 2km juoksua. Watit pyörässä tuntuivat helpolta ja vauhti juoksussa myös. Tuli kiva fiilis, että kyllähän tässä voi lähteä Lahteen! 🙂 Torstaina vietiin tytöt rippileirille, pakkasin kamat ja tein tosiaan edellä mainitut treenit, ja sitten perjantaiaamusta matkaan. Lähdin tällä kertaa yksin, mies ja poika jäivät kotiin.

Ajelin Lahteen, ja auto parkkiin kilsan päähän Sibeliustalosta, jossa oli rekisteröitymään itse kisaan. Satoi ja tuuli todella kovasti, mutta mua vaan nauratti. Ensimmäistä kertaa mulla oli noin rento fiilis! Ihan sama mitä tulee, niin kaikki käy. 😉 Paljon tuttujen näkemistä, expoalueella kiertämistä ja sitten Tarun luokse. Taru perheineen majoitti mut koko viikonlopun, josta todella suuret kiitokset koko ihanalle porukalle! <3

Klo 17 vielä kisainfossa käymään, ja sitten syömään ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Lauantai oli hyvin outo päivä sen suhteen, että yleensä kisat alkavat aamusta. Nyt startti oli vasta klo 16.10. Eli ajan kuluttamista, ja notkumista. Yhden jälkeen ajeltiin Sibeliustalolle, jossa pyörän katsastus ja varustepussien vienti paikoilleen. Ja jälleen notkumista.

Seinäjokisena mun facebookfeed oli täynnä Provinssin rannekekuvia. Tässä mun ranneke!

Kun kello oli tarpeeksi paljon, niin märkäpuku päälle ja uintiverraa tekemään. Verra piti tehdä satama-altaassa, josta uinnissa noustaan ylös. Siinä oli pitkä laituri puusta, jossa askelmia. Astuin viimeiselle tasolle, joka oli veden alla ja se olikin todella liukas. Multa lähti oikea jalka alta ja mätkähdin perseelleni. Vasen jalka taittui polvesta, mutta varpaat vääntyi alle. Sattui niin, että kiroilin ääneen! Istuin hetken ja laskeuduin veteen.

Kuva: Taru Schroderus

Ja sitten oli mentävä kohti uinnin starttipaikka, jossa ryhmittäydyttiin aikatavoitteen mukaan. Siinä odoteltaessa katselin pikkuvarvasta, että väri muuttuu punaiseksi ja on siinä pieni vekkikin. Jalkaa särki, ja mietin, että voiko varvas olla murtunut. Mietin myös, että nyt tein mokan, kun laitoin pyöräkengät pyörään valmiiksi. Pyöräkengillä olisi helpompi juosta pyörälle ja pyörän lähtöön kuin paljain varpain. Tuossa kun oli aikaa lähtöön parikymmentä minuuttia, niin ehti kaikenlaista miettimään. Päätin, että menen laji kerrallaan ja katson mihin kipu yltyy. Ei jännittänyt kisa enää yhtään, vaikka kovaa jännitystä ei ennemminkään ollut, mikä varmasti johtui oudosta kisa-aikataulusta. Mietin vain kipua, mutta aattelin, että kylmä vesi tekee hyvää!

Uinti 36:27

Kuva: Johanna Aho

Rullaava startti eli 6 henkilöä viiden sekunnin välein, ja kun omalla kohdallani startti lähti, niin en pystynyt juoksemaan veteen. Ensimmäiset 800 metriä oli vasta-aallokkoon. Päivällä oli vielä vaahtopäitä, mutta nyt tuuli ei ollut aivan niin voimakas. Aaltoja oli, mutta ei ne hirveästi haitannut. Kerran vedin vettä henkeen sen verran, että piti pysähtyä yskimään, ja muutaman kerran niin, että riitti vain yskiminen veteen päin. Otin ensimmäisen suoran rauhallisesti, ja olin toki kääntymässä toiseksi viimeiseltä poijulta jo vasemmalle. Kunnes tajusin poijun vieressä, että yksi vielä. Takaisin päin tultiin myötätuuleen, mutta mulla oli vaikeuksia suunnistaa. Uin pitkään jonkun peesissä ja aattelin, että kerrankin oon fiksu ja pääsen nauttimaan peesistä. No niinhän siinä kävi, että peesattava uimari ui liikaa oikealle, enkä tajunnut sitä. Sieltä sitten tultiin takaisin vasemmalle päin. Sain ehkä eniten vieressä uivien käsistä päähän, mitä ikinä. Ehkä se kertoo siitä, etten uinut siellä reunassa kaukana muista. 😀

Perusuinti, joten rantautuessa tiesin, että mitään ihmeellistä aikaa ei ollut odotettavissa. 33min on nopein, mitä olen puolimatkan kisassa uinut. Nyt 36min ihan ok, ei huonokaan.

Kuva: Taru Schroderus

T1 04:13

Lähdin juoksemaan kohti vaihtoaluetta, ja mua sattui jalkaan paljon. Niinpä tässä vaiheessa oon vaan purrut hampaita yhteen, ja kuullut kyllä ”Hyvä Ninni” -huudot, mutta en vaan pystynyt reagoimaan. Aattelin, että kun saan kengät jalkaan, niin varmaan helpottaa. Kokeilen.

Pussi naulasta. Pussista kypärä ja numerolappu pois, ja takaisin märkäpuku, uimalakki ja -lasit. Ja takaisin pussi naulaan. Juosten pyörälle, ja pyörän päälle nouseminen ei onnistunutkaan niin kuin normaalisti. Paino kokonaan vasemmalle jalalle sattui ja jouduin ottamaan lähdön uusiksi, jolloin kengät paikallaan pitäneet kuminauhatkin oli jo poikki. Melkoista säätöä! Kuulin tässäkin kohtaa huudot, ja muutaman ääneenkin tunnistin, mutta esimerkiksi valmentajan huudosta en saanut selvää.

Pyörä 2:52:09

Kuva: Johanna Aho

Mulla oli tavoitewatit 170, ja ne näyttöön ja menoksi. Mäkeä ylös ja mäkeä alas. Välillä vauhti kasvoi niin suureksi, että märällä tiellä ja tuulenpuuskissa piti nousta aeroasennosta ylös jarrukahvoille. Ensimmäiset 50km meni hyvin ja tehot pysyivät siellä missä pitikin. Mietin, että oisko uinnin aallokko ja alun pyöräilyn mäet hajottanut porukkaa sen verran, että isompi peesaavia pyöräporukoita ei näkynyt. Siitä ei kauaa mennyt kuin ensimmäinen parikymmenen miehen lauma tuli viereen. Joroisista oppineena tiputin välittömästi tehoja, enkä yrittänyt pitää niitä ja ohitella. Vaan nyt tosiaan jalka suorana, ja kun moottoripyörä tuli takaa ja hajotti letkan, niin se tarkoitti, että koko porukka tuli siihen mun eteen jonoon. Annoin tulla, ja kun ne hävisi horisonttiin, niin sain taas ajaa omaa vauhtiani.

Vastatuuleen puskeminen ei ollut hääviä. Reidet alkoivat olemaan vähän kohmeessa. Watit tippui, syke tippui. 75km kohdalla suunnilleen alkoi satamaan vettä, ja sitten palelin ihan huolella. Käsivarretkin oli jäässä! Ja päätin, että nyt on nostettava vauhtia! Sainkin lopun taas ajettua paremmin. Tunsin varpaan tyven olemassa olon, mutta pyörän polkemista se ei haitannut. Lähinnä jalkaterät olivat kylmissään ja enemmänkin tunnottomat.

Vaikka sää oli epävakaa, niin reitin varrella oli kannustajia. Oli Suomen lippuja, oli meteliä! Taputettiin, soitettiin lehmänkelloja ja huudettiin. Mahtavaa!

T2 03:06

Pyörä tuntui tosi pitkältä, mutta vihdoin se oli ohi. Pyörä telineeseen, ja juoksu vaihtopussille. Lenkkarit, sukat, arskalasit ja energiageelit pussista. Kypärä ja mittari pussiin.

Juoksu 01:55:10

Juoksu lähti hyvin liikkeelle. Ensimmäiseen ylämäkeenkin vauhti pysyi hyvin, ja juoksu tuntui hyvältä. Sain pidettyä hyvin tavoitevauhtiani, eli alle 5:30min/km. Valmentajallekin huikkasin, että ihan hyvä vauhti on. Mietin, että jos jalassa alkaa tuntumaan niin paljon, että onnun, niin lopetan. Isompaa vahinkoa ei ollut tarkoitus saada aikaiseksi. Jalassa tuntui välillä enemmän, ja välillä ei yhtään. Kipu oli hyvin aaltoilevaa. Sain pidettyä vauhtini, mutta rakko on jalan sisäreunassa, että vähän oon astunut sisälle päin.

Kuva: Timo Kananoja

Kaksi 10,5km lenkkiä, ja aina vitonen kerrallaaan ja sitten Sibeliustalon ohi. Siinä ympärillä oli tosi paljon ihmisiä, ja sain todella paljon kannustusta. Kiitos jokaiselle niin paljon! Yritin aina peukulla kuitata kannustukset, ihan hirveästi ei pysty puhumaan, kun syke on korkealla ja tuntuu pahalta. 😀 Voi kun voisi iloisesti huutaa kiitos, ja vielä tsekata kuka huutaa. 😉 Tutuille kanssakilpailijoille yritän kyllä aina tsempata, mutta kyllähän oli välillä nimetkin hukassa. Tuli ”hyvä *tauko* nimi”. 😀 Mutta loppukilsoilla ei pystynyt heillekään sanomaan enää mitään muuta kuin nostaa peukkua. 😀

Kuva: Timo Kananoja

Kympin kohdalla keskivauhti oli 5:22. Toisella kierroksella alkukierroksen ylämäet eivät enää menneet niin hyvää vauhtia kuin ensimmäisellä kerralla. 14km jälkeen alkoi olla reidet kyllä kovilla. Hyvä juoksuvauhti mulle, ja mahdollisesti pyöräilyn/tuulen kylmettämät reidet teki tehtävänsä. Sain kyllä puristaa ihan huolella viimeiset 7km. Laskin kilometri kilometriltä, että paljonko vielä on maaliin. Pitkiä oli kilometrit, teki niin mieli kävellä. Mutta jos vauhti laski, niin yritin pitää mielessä Kaitsun kommentit rekvenssistä. Kyllä se maali sieltä koitti, mun mittari sanoi vauhdiksi 5:26min/km. Mittari taisi näyttää 21.26km, joten jos matka oli tasan 21.1km, niin sitten vauhti oli vähän pienempi. Mutta ensimmäistä kertaa kuitenkin sen alle 5:30! Jee!! Viime vuonna Joroisilla juoksin 1:56:08, nyt siis 58 sekunttia parempi! Toki reitti myös helpompi.

Maali 5:31:07

Kuva: Tommi Fältmars

Mitali kaulaan, tuttujen kanssa juttelua, vaatteiden vaihto sekä syömistä. Salaattia ja hedelmiä, sekä karjalanpiirakoita, jotka harmi kyllä ei ollut gluteenittomia. No eipä mulle ruoka tässä vaiheessa maistunut, onneksi olin ottanut jälleen palautusjuoman reppuun. 🙂 Upea paikka oli tuo Sibeliustalo tällaisen tapahtuman keskukseksi! Muutenkin kansainvälisen tapahtuman meininki ja järjestelyt todella hyvät! Hieno tapahtuma! Erityismainninnan saa hyvät reittimerkinnät, huoltopisteiden henkilökunta (jota oli paljon, ja jotka jaksoivat kannustaa) sekä tapahtuma-alue. Jos jotain voisi toivoa, niin uintipoijuja paluumatkalle sekä gluteenitonta ruokaa.

Melko jalkapainotteinen tarina oli tämä, mutta johtuu ihan siitä, että maaliin tulon jälkeen en ole kävellyt normaalisti. Aamulla jalkapöydän osa oli turvonnut ja mustunut, isoin kipukohta ei ole varpaassa vaan enemmän jalkapöydän puolella. Kun istuin autossa 4h tuntia, niin jalka oli jo ihan pallo ja mustelmakin tästä kuvasta levinnyt huomattavasti:

Kävely on vaikeaa ja kivuliasta. Tästä syystä kaveri haki, ja vei mut kuvauttamaan jalan. Kuulemma tuntee mut niin hyvin, että spekuloisin tulevina päivinä liikaa, että onko jo parempi ja voinko jo tehdä jne. 😀 Ei onneksi murtumaa! Venähtänyt tms. Jos kipu jatkuu, niin kuvauttamaan uudestaan. Kyllä mä jo aattelin, että jos siellä onkin joku hiusmurtuma, niin helvetti, että oon ollut tyhmä, kun sillä oon juossut. Mutta onneksi ei ollut, ja toki olin päättänyt, että jos kipu yltyy, niin lopetan. Ontumista en tee. Tänään en voisi juosta jalalla askeltakaan, mutta kai se oli eilen niin kylmästä turtunut, eikä vielä turvonnut. En toki tiedä, että pahensiko päivä tilannetta vai olisiko jalka samannäköinen ilman urheilua. Nyt oon illan maannut jalka ylhäällä ja jääpussi siinä. Mutta kaikkea voi sattua puoli tuntia ennen starttia!

Tämmöinen reissu! Joka tapauksessa oon tyytyväinen. Uinti perustekemistä, pyörän NP watit 166 (tavoite 170) ja juoksussa paras aika puolimatkan juoksuksi. 11 minuuttia jäin viime vuoden ennätyksestä Joroisista, mutta näitä kisoja ei voi keskenään verrata. Ja olihan tuo kelikin aika kova.

Ensi lauantaina pitäisi saada jalkaan uudet alkuviikosta ostamani korkkarit. Nyt ei mene tennarikaan. 😀 Toivotaan parasta!

Ninni

4 vastausta artikkeliin “Ironman 70.3 Finland”

  1. Hyvä Ninni, hienosti vedit! 💪😍
    Toivottavasti sinun jalka tulee kuntoon pian. Tosi hyvä ettei siinä ollut murtumaa, Maaliskuussa mun jalka näytti ihan samanlaiselta ja siinä oli murtuma. Onneksi parantui nopeasti kun noudatti tarkasti lääkärin ohjeita.
    Oli todella kiva nähdä sinua pitkästä aikaa kisoissa, kolmen viikon päästä saadaan moikata Joroisissa uudestaan 👍

    • Kiitos! Samoin sä! 👌🏼😊 Vähän mua tällä hetkellä pelottaa, että onko sittenkin jotain. Yhtäkkiä kohoasennossakin alkaa kipusäteily ja sit taas helpottaa. No kun turvotus helpottaa, niin eiköhän muukin. Hope so! 👍🏼

  2. Mahtava suoritus ja hieno raportti! Jalalle pikaista toipumista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 24
Tykkää jutusta