Aqua Plus supersprint cup 4/6

Kahden viikon kesälomasta menossa toinen päivä, joten mitäs sitä tiistai-iltana muutakaan kuin mennä tapaamaan Häijään Särkijärvelle treenikavereita. Ja vielä kun sain matkaseuraa, niin mikäs sen parempaa.

Tällä kertaa meitä osallistujia harkkakisaan ei ollut niin monta kuin aiemmin, osa varmasti kesälomareissuillansa. Mutta mukava määrä silti! Mä en osannut yhtään sanoa, että mitä jalka tuumaa juoksusta. Ja täytyy sanoa, että juoksu jännitti kovasti. Uinnilla ja pyörällä ei mitään väliä, mutta tuo kolmen kilsan mahdollinen juoksu tulee antamaan isot viitteet siihen, että tuleeko mulle Joroisten kisaa vai ei.

Aattelen siis niin, että jos en ole varma, että pystynkö Joroisilla juosta, niin en lähde sinne. Suomen poikki Lännestä Itään ottaa aikaa, ja kyllähän reissu maksaakin. Ja koska mulla on tavoite tehdä uutta puolimatkan ennätystä, niin yrittäisin sitä sitten vaikka Turussa. Ja koska juoksu on se heikko laji, niin haluan myös muutaman tärkeän kehittävän treenin ennen Joroista. Jos sillä sai pari sekunttia per kilsa pois juoksuvauhdista. 😉 No takaisin harkkakisaan.

Uinti lähti ihan ok liikkeelle, ja yritin pysyä Apan perässä. Pysyinkin ensimmäiselle poijulle asti, kunnes huomasin, että se katosi vierestä. Uin metrin poijusta liian pitkälle, ja sinne meni se peesi ja kaikki muutkin. 😀 Oiskohan ollut Mia, joka vielä ohi ui siinä heti, mutta ei mitään saumoja jäädä peesiin. Aika taas lähellä 8min, sais jo pikku hiljaa tulla lisää vauhtia ja painua uintiajat sinne 7.30 tietämille.

Kuva: Kai Söderdahl

Sitten pyörän päälle, ja heti alkuun totesin, että nyt ajan sen verran mitä vaan pääsen. Pääsin Hannan ja Maijun ohi, ja Mian kanssa oltiin T2:ssa yhtäaikaa. Johannan näin pyörän kääntöpaikalla olevan ihan mun kannoilla. Kun pääsin vaihtoalueelle, niin kävi mielessä, että mulla pitäisi olla minuutin keula Miaan ja Johannaan, ettei ne menisi nopeampina juoksijoina ohi. Päiviin ja Sallaan eroa pitää olla paljon enemmän, koska ne menee ihan omia vauhtejaan. Maijun kanssa peli oli jo menetetty. 😀

Kuva: JiiPee Huippula

Ensin tietenkin piti ees päästä juoksemaan koko 3km, ja vielä hyvää vauhtia. Heti alusta asti juoksu tuntui ok, ei tuntunut jalassa kipua yhtään enempää kuin kävellessä. Pääsin yllättävän pitkälle, melkein kääntöpaikalle, ennen kuin Maiju meni ohi. Totesin Mian ja Johannan olevan todella lähellä, ja Päivi ja Salla sellaisen matkan päässä, että hekin sieltä vielä ehtivät. Juoksin niin lujaa, mitä pystyin. Toiseksi viimeinen mäki on melko jyrkkä, sen mäen jälkeen kyökkäsin, syke oli 195. 😀 Odotin koko ajan milloin kuuluisi askeleet tai hengitys takaa. Yritys palkittiin, kukaan noista neljästä naisesta ei ehtinyt ohi. Juoksun keskisyke oli 188. Maalissa kyllä kiitin naisia! En mä ikinä ilman heitä olisi saanut tuollaista, noin kovaa treeniä aikaiseksi! Kotona syke olisi ollut vähintään kymmenen pykälää vähemmän, tai jos kirittäjiä ei olisi ollut paikalla. Vielä kiitos tätäkin kautta! Kehitti taas tämäkin treeni. Ja nämä supersprintit on siinäkin mielessä kivoja, että ennen starttia maaliintulojärjestys ei oo tiedossa. Toisella kulkee toisena, ja toisella toisena päivänä. Ja olin niin helpottunut siitä, että jalka kesti juoksun!!

Käytiin vielä tekemässä reilu puolen tunnin pyöräverra isolla parinkymmenen hengen porukalla. Oli niin hieno ilta, ettei tarvinnut ees kuivia vaatteita vaihtaa pyöräverraa varten. Mä oon aina ihan fiiliksissä näistä yhteistreeneistä. Kumpa asuis Pirkanmaalla! 😉

Tulokset
Kaikki mun supersprintin tulokset.

Tänään kävin hierojalla. Marjo totesi vasemman jalan olevan huomattavasti enemmän tukossa kuin oikean, ihan koko jalka siis. Jotenkin sitä on varonut ja astunut siellä Lahdessakin huonosti. Oli kyllä niin kipeet kintut, että oikeasti sattui. Mutta hyvä, että tuli avattua!

Ninni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 2
Tykkää jutusta