Finntriathlon Joroinen 15.7.2017

Seitsemän puolimatkan starttia on nyt mulla takana, yksi keskeytys ja kuusi maaliin asti. Seitsemästä startista viisi Joroisilla vuosina 2012, 2013, 2014, 2016 ja 2017. Vuonna 2015 mulla oli Frankfurtin Ironman kaksi viikkoa ennemmin, mutta olin kuitenkin mukana kannustusjoukoissa. Eli Joroisilla on tullut käytyä joka vuosi sen jälkeen, kun lajin oon aloittanut. Onhan se Suomessa melkoinen klassikko, ja tietenkin puolimatkan SM-kisa.

Lähdettiin perjantaina aamusta ajelemaan miehen ja pojan kanssa. Matkalla tajusin, että kameralaukku on kotona, vain gopro mukana. Laittelin vielä muutamalla seinäjokiselle viestiä, jos olisivat vielä kotona. Harmittelin vähän, koska pitkällä putkella saa ihan erilailla kuvia kuin kännykällä. Onneksi kännykällä saa jotain, ja sain myös kuvia. Ja normaalista poiketen pari lyhyttä videopätkääkin mukaan. 🙂

Numero 400, helppo muistaa.

Joroisilla ilmoittautuminen, expoalueen tsekkaus, kisainfo ja tuttujen bongaus! Vielä pikakisan kannustusta ja sitten oli pakko pääkipuisena lähteä hotelliin vaakatasoon. Joka vuosi on yövytty Hotelli Oscarissa, ja niin nytkin. Scandic oli vaan tällä kertaa tippunut nimestä pois. Kisajännitystä ei ollut tässä vaiheessa yhtään.

Pyöräkenkä tippui lasien päälle. Taisi juuri metalliosa klossista kolahtaa, ja naps sanka poikki. Mies haki kaupasta illalla pikaliimaa, ja ensimmäinen liimaus epäonnistui. Aamulla sitten sanka liimattiin niin paikoilleen, ettei linssejä voi enää vaihtaa.

Päätin toimia viime kesän tavoin, ja katsastaa pyörän vasta aamulla. Laittelin kamat illalla valmiiksi, ja Johanna väänsi mulle kisaletit kuten Köpiksessäkin. 🙂 Nukuin ihan ok, heräsin ilman herätyskelloa puoli seiskalta. Seiskan jälkeen aamupalalle ja kasilta kohti kisakeskusta. Huomasin, että vähän alan olla kireä, kun joudun odottamaan miestä ja poikaa, eli kyllä sitä jonkinlainen pieni jännitys alkaa nousemaan. Pieni jännitys on aina paikallaan! 😉

T2- eli juoksuvaihtopussin vienti paikoilleen, pyörän jättötelineen tsekkaus, pyörä kondikseen ja pyörällä kohti lähtöpaikkaa Jarmon kanssa. Siellä pyörä paikoilleen, T1- eli uintivaihtopussin vienti telineeseen ja sitten pitkään bajamajajonoon ja kuluttamaan aikaa. Uintiverra, ja kohti lähtökarsinaa. Juttelin seurakavereiden kanssa mm. siitä, että laitanko uusien pyöräkenkien kanssa sukat vai en. Normaalisti puolimatkalla en sukkia pyöräillessä käytä, mutta nyt on uudet kengät. Pari oli sitä mieltä, että joo, mutta yksi sanoi, ettei laittaisi. Niinpä päätin, etten laita. Mulla oli varattuna sukat molempiin pussiin siitä syystä, että en tiennyt miten toimisin. 😀

Kuva: Bullseye Photography

Kuva: Sofia Kuusela

Tänä vuonna uintilakkien värit olivat ikäryhmien sijaan jaettu uintivauhtien mukaan. Alle 30min olivat kultalakkisia, 30.00-33.59 punainen, 34.00-37.59 sininen, sen jälkeen ainakin vielä violetti ja hopea. Itse olin valinnut punaisen lakin. Viime vuoden uintiaika oli 33:19, ja nyt sanoin, että uinti voi mennä aikaan 32 minuuttia, mutta voi siihen mennä vaikka 35 minuuttiakin. Riippuu niin monesta asiasta.

Kuva: Bullseye Photography

Sain lähtökarsinassa seuraa seuran miehistä. Tuuli sen verran, että oli vähän vilu, kun oli paljaat jalat ja märät vaatteet märkäpuvun alla. Mutta aika nopeasti yleisen sarjan miehille soi starttitorvi, ja sen jälkeen yleiset naiset, ja sitten ikäsarjojen rolling start. Lähdin omaa tasaista vauhtia menemään, ja ensimmäiset kaksi poijua oli kyllä aikamoista törmäilyä ja oman paikan etsimistä, mutta sitten rauhoittui. Uin mielestäni kerrankin hyvää linjaa pitkin suoraan poijulta poijulle, enkä liikaa vasemmalla. Muiden peesiä en saanut hyödynnettyä niin paljon kuin olisin halunnut. Ja uinti meni jotenkin tosi nopeasti. Viimeiselle kääntöpoijulle tultaessa olin jo, että nytkö se muka jo loppuu. Rantautuessa katsoin kelloa ja totesin ”voi v*ttu meni kauan aikaa”. Kuuluu näköjään kommentit allaolevalla videollakin. 😀 34:49 näytti kello siinä vaiheessa eli 1,5 minuuttia enemmän kuin viime vuonna, vaikka tunsin uivani hyvin. Varmasti takasuoran vastatuuli vaikutti ja toisaalta en tiedä oonko ihan samassa uintikunnossa kuin viime kesänä.

Kuva: Sofia Kuusela

Vähän harmittelin tuota uintiaikaa, mutta sitten yritin vaan miettiä, että napsin plussaminuutteja pyörästä. Pyörän alku oli hirveä, porukkaa oli ihan hirveästi. Viime vuonna nopeampi uinti ja homma oli helpompaa/väljempää. Yritin ajaa omien wattien mukaan tasaisesti, mutta ei siitä mitään tullut. Kun takana oli 11km, niin mulla paloi jo ekan kerran hermot. Porukka meni sellasilla parin metrin peesiväleillä (peesikieltokisa, ja peesiväli säännöissä 10 metriä) ryhmissä. Ensimmäisen ison ryhmän kanssa yritin taiteilla. Menivät ohi ylämäessä ja alamäessä siihen eteen jalka suorana, ja mä puolestaan vedin ohi. Tätä muutaman kerran, ja sitten totesin, että jos tuo ryhmä pysäytetään, niin mä en aio olla lähelläkään sitä. Ja himmasin vauhtia ja päästin heidät 50m päähän, ja siitä he pikku hiljaa loittonivat.

Seuraavaan ryhmään jätin heti välimatkaa, eli vedin sitten alamäen kampi suorana myös ja jopa jarrutellen, että 10m pysyy ja ylämäessä väli pitenee ja pääsen niistä eroon. Kaitsu-valmentaja on ohjeistanut, että pitää tehdä oma pyörä, eikä saa kuluttaa energiaa muihin. Mutta kun tuollaset ryhmät pilaa oman ajamisenkin. Kauheeta vauhtia ylämäet ylös ja sitten huilataan alamäki, kun mä ajan tasaisesti ja poljen alamäetkin. Mitä järkeä on ajaa alamäkiä niin, että taulussa on 70-90 wattia?! Ennen kääntöpaikkaa totesin, että jahas sama ryhmä on edelleen kasassa, kun tulivat vastaan.

Rantasalmelle oli myötätuuli, ja sinne vähän myös laskuosuutta. Takaisinpäin vastatuuli ja nousumetrejä enemmän. Törkeää peesaamista siellä ja täällä, mun edestä reilun 20m päässä vihellettiin mies sivuun (stop and go) ja sitten vihellettiin uudestaan ja viisottiin, olin ihan että minäkö, miten voi, missä mokasin? Mutta osoitti sitten mun taakse. No ei mennyt kauaa, kun edellä pysähtymään joutunut mies veti ohi saman miehen peesiin takarenkaaseen kiinni, missä oli ennemminkin. Siis oikeasti! Mä en arvosta oikeasti pätkääkään niitä, jotka ovat esimerkiksi mitallinsa saaneet sillä, että on tuolla porukassa ajeltu liian pienillä peesiväleillä ja jopa takarenkaissa kiinni.

Kuva: Bullseye Photography
Kuva: Bullseye Photography

Pariin kertaan avasin suuni. Kun toistuvasti iso lössi tulee ohi, ja kaikki tulee siihen eteen kampi suorana, niin ei vaan jaksa. Jollekin miehelle sanoin, kun tuli ihan mun eteen, että älä piip tuu siihen kampi suorana, niin otti uudestaan ohituskaistan ja jatkoi matkaa. Kiitos sille! 😀 Paluumatkalla meitä oli joku kymmenisen kilsaa sellanen 4 hengen porukka, joilla peesivälit kunnossa. Kaksi mun edellä ja yksi takana, mutta heistäkin sitten kaksi liittyi ohimenevään porukkaan. Nyt rangaistuksia jaettiin enemmän kuin ikinä, mutta näköjään stop and go -rangaistukset eivät näitä peesaajia paljon hetkauta! En voisi kyllä hyvällä puhtaalla omallatunnolla nauttia ennätyksistä, jos olisin huijannut!

Etukäteen Kaitsun kanssa käytiin läpi tavoitetta Joroisille. Tiedossa oli siis viime vuoden aika 5:26 sekä osuusajat uinti 33min, pyörä 2:48 ja juoksu 1:57. Niiden ja tämän hetken kunnon perusteella tavoite oli 5:26 tai parempi. 5:26 aikaan oltaisiin tyytyväisiä, mutta jokainen minuutti plussaa. Jos jokainen laji menee nappiin, on mahdollista saada 10 minuuttia ajasta pois. Mutta se ei missään nimessä ollut tavoite, vaan maksimisuoritus. Kaitsu sanoi, että pyörästä lähtee pois 3-7 minuuttia, riippuen kelistä. Pyöräaika oli lopulta 2:43 eli viisi minuuttia lähti viime vuoden ajasta pois. Laskin matkalla, että jos saisin kolme minuuttiakin pois, niin silti olisi uintiajan jälkeen vielä 1,5 plussaa juoksuun. Aattelin myös vaihdon olevan nopeampi, kun esimerkiksi tuuliliiviä en laittanut päälle. Keskisyke oli 161 (viime vuonna 159) ja watit 5 pykälää isommat. Keskivauhti 33,1km/h. Pyöräkengät oli niin buenot! Ei painaneet varpaisiin, eivät hinkanneet mihinkään, niin mahtavat!

Mies kommentoi, että pari ihmistä yritti oikaista tuota videolla näkyvää kiertoreittiä. Nainen palautettiin takaisin kiertämään, mutta joku mies pääsi oikaisemaan. Pyöriä jätettiin kahteen paikkaan, ja lämpölaitoksen pihaan pyörän jättäneiden ei tarvinnut tuota lenkkiä kiertää. Tielle jättäneille tuo kieppi oli edessä, eli mm. mulle. Tämä siksi, että kaikille tuli yhtä pitkä matka.

Vaihtoalueen lähestyessä otin jalat pois kengistä ja jätin kengät polkimiin kiinni hypäten pois pyörän päältä. Kipittäen kypärä ja pyörämittari kädessä vaihtopussille. Sukat ja lenkkarit jalkaan, ja menoksi.

Juoksuun oli selkeä tavoite. Sama tavoite kuin viime vuonna, juosta alle 5:30 vauhtia. Viime vuonna oman mittarin mukaan vauhti oli 5:35min/km, juoksu hyytyi loppua kohden. Nyt tuntui suht raskaalta heti, mutta kuitenkin ihan vahvalta. Seitsemän kilsaa meni jotenkin tosi nopeasti, neljän kilsan kohdilla alkoi ees vähän tuntumaan juoksulta. Toki siinä kohtaa tuli pitkään enemmän tie alaspäin kuin ylöspäin. Näin 100m päässä Kaisan jossain 4.5-5km kohdilla, meni kierros ennen kuin olin ihan Kaisan takana ja sain sanottua ”Kaisa”. Kaisa ei reagoinut, ja aattelin, ettei kuule. En jaksanut toistaa kovempaa. 😀 Meinasin sanoa, että kierros meni, että sain kiinni, meillä on niin tasainen vauhti, että tsempataan toinen toista hyvään juoksuun. Alamäessä jäin Kaisasta ja sitten lisää kisakeskuksessa, kun geelin päälle pysähdyin juomaa vettä. Saavutin Kaisaa uudelleen toisen kerran, ja tuumasin taas takana ”Kaisa”. Ei se kuule, ja taas se karkas. Syke oli itsellä sen verran korkea, että en alkanut muuta puhumaan, kun ei pysty toistamaan moneen kertaan. 😀

Kuva: Sofia Kuusela

Sekä kisakeskuksessa että oma huoltopaikan kohdalla oli kannustus aina upeaa! Tunnistin monta tuttua kasvoa, kun kuulin nimeni mainittavan. Samoin ohi juoksevilta tutuilta ja niiltä, jotka tunnistivat sai kannustusta. Yritin myös itse ohittaessa bongata ja kannustaa tuttuja, mutta viimeisellä kierroksella sykkeet olivat 180 ja yli, niin montaa sanaa ei voinu sanoa. Ei ollu varaa puheella nostaa sykettä. 😀

Kuva: Elina Hovinen

En päässyt ensimmäistä 7km lenkkiä niin kovaa kuin viime vuonna, mutta vaikka juoksu painoi toisella ja varsinkin kolmannella kierroksella, niin sain sen kuitenkin pidettyä vahvana ja omasta mielestä myös koossa. Viime vuonna kierrokset oli järjestäjän mukaan 5:20, 5:30, 5:35. Nyt ne olivat 5:24, 5:27 ja 5:30. Varmasti supersprintit, pururatajuoksut ja väsyneillä lihaksilla juostut lenkit ovat tehneet tehtävänsä.

Kuva: Sofia Kuusela

Juoksuaika 1:56:08. Tarkoittaa, että reilu minuutti lähti viime vuodesta. Keskivauhti 5:32 ja keskisyke 175. Viime vuonna keskisyke oli 172, eli sain puristettua enemmän irti. Edellä mennyt Kaisa tsemppasi hyvin pitämään vauhtia yllä, ja Kaisaa en muuten sitten koskaan kiinni saanut. Maalissa hän kertoi, että oli kuullut mun sanovan hänen nimensä, mutta ei ollut pystynyt reagoimaan ja olin kuulemma tsempannut häntä hyvään juoksuun. Eli se mitä meinasin sanoa hänelle, kun sain ensimmäisen kerran kiinni, tapahtui ilman sanoja. 😀

Maalissa ajassa 5:20:47. Tarkoittaa parannusta viime vuoteen 5,5 minuuttia. Oon todella tyytyväinen tämän talven jälkeen tähän suoritukseen! Murheenkryynijuoksuun on tullut lisää kestävyyttä, ja se näkyi eilen, vaikka vauhti muuten ei ole kasvanut. Pyörä on kulkenut, joten muutamien minuuttien parannusta oli odotettavissa. Uinnissa mennään samoissa kuin viime vuonna, kai.

Sijoitus oli viime vuonna kymmenes, nyt seitsemäs. 54 naista pääsi meidän sarjassa maaliin. Meidän sarjan voittaja oli ihan omaa luokkaa, tosin aika paljon olisin voinut Lotan voiton puolesta likoonkin laittaa. 😉 Mitaleille on matkaa, mutta ehkä joskus! 😀

Soittelin Kaitsu-valkun kanssa kisan jälkeen, ja arvosanaksi sain kympin. Juteltiin tulevasta, ja Hampuri tässä on edessä, mutta kyllä kummallakin on jo ensi kesä mielessä. Kaitsu sanoo aina suoraan mielipiteensä, ei hyssyttele eikä kaunistele, ja se on mun mielestä parasta. Selkeät käskyt tuli ensi syksylle, talvelle ja keväällä. Juoksuun on saatava lisää vauhtia. Jokainen juoksutreeni on pystyttävä puristamaan sitä vauhtia, mitä käsketään ja jaloista pitää pitää huolta. Nythän on mennyt kaksi syksyä ilman juoksutreenejä, nyt sellaista syksyä ei saa eteen tulla. Mutta mikä mun mielestä lähes parasta oli tuloksia eilen kateltaessa, mun juoksuaika oli meidän sarjan 11. nopein! Viime vuonna se oli 20. nopein, eli pyörän ja juoksun sijoituksissa ei ollut niin suurta eroa. Eikä juoksussa mennyt kuin yksi ohi! Eteenpäin!

Kiitos koko viiden hengen huoltajaporukalle, kiitos jokaiselle kannustajalle, kiitos kuvaajille! <3 Vaikeuksien kautta voittoon. Oli ihana nähdä kaikkia tuttuja, ja uusiakin tuttuja. Harmi, että kisan jälkeen en ehtinyt juttelemaan, vaan halusin olla ajoissa kotona, kun tänään oli kummitytön rippijuhlat. Upea ja kaunis prinsessa! <3 Nyt oon tätä tekstiä jo niin monta tuntia tehnyt, että eiköhän sepostukset ollu nyt tässä. 😀

Finntriathlon Joroinen 16.7.2016

Oli taas hienoa pakata auto ja lähteä kohti Joroista. Lähdettiin miehen ja pojan kanssa perjantaina aamulla ennen kahdeksaa. Klo 12 jälkeen pulahdin Valvatus-järveen Uccan seuraksi, klo 13 ehdin kisainfoon, sen jälkeen kirjauduttiin hotelliin ja kolmelta olimme Rossossa syömässä Kimmon, Sarin ja Mian kanssa. Sitten katselemaan viideksi sprinttimatkan menijöitä ja monia tuttuja kisakeskukseen. 🙂

Oon aina katsastanut pyörän perjantai-iltana, mutta nyt tein toisin. Päätin katsastaa vasta aamulla. Niinpä olin jo ysin jälkeen sängyssä, tosin uni tuli vasta paljon myöhemmin, mutta hyvät kahdeksan tunnin unet sain. Aamupalan kautta kohti kisakeskusta. Vettä satoi niin kuin Esterin puosta, mutta onneksi kuuroja ja ne loppui aina jonkin ajan kuluttua.

T2 eli juoksuvaihto on kisakeskuksessa ja kävin viemässä oman vaihtopussin paikoilleen. Sitten treenikaverien kanssa pyörillä kohti neljän kilsan päässä olevaa lähtöpaikkaa, Valvatus-järveä. Sadetakki mulla oli päällä, mutta jätin tyhmänä tennarit jalkaan ja autoon jätin kumisaappaat. Pyörän katsastus eli jarrujen toimivuuden tsekkaus ja kypärän kiinnityksen tarkistus. Tässä kohtaa oli persus jo ihan märkä. 😀

Pyörä paikoilleen, vaihtopussi paikoilleen ja soitto miehelle: Tuotko autosta irtohihat ja liivin? Heitin ne  myös vaihtopussiin. Rannassa oli kylmä, kun tuuli oli 5m/s ja satoi. Mä tärisin kylmyydestä, mutta olin jo etukäteen päättänyt, etten valita. Ihan sama mikä keli, kunhan ei oo helle. 😉 Tuttujen näkemistä ja kasvojen saamista tutuille nimille, tämän homman suola! Märkäpuku lämmittämään kroppaa jo tuntia ennen starttia.

Kuva:
Kuva: Bullseye Photography

Uinti

Klo 11.10 oli ikäryhmien startti ja nyt ensimmäistä kertaa rullaava lähtö myös Joroisissa. Aikatavoitteiden mukaan ihmiset menivät starttikarsinoihin. Alle 25min, alle 30min, alle 35min, alle 40min, alle 50min ja yli 50min. Mä valitsin alle 35min karsinan. Bongasin treenikaverini Mikan, ja aattelin lähteä hänen peesiin. Lähdön koittaessa Mika kuitenkin hävisi samantien, niinpä yritin löytää jotain peesiä ja välillä uin omaa linjaa. Joku tarras mun jalkaan ja olin varma, että nyt meni ajanottochippi järven pohjaan, mutta rantauduttuani varmistin heti, että nilkassa se on edelleen!

Aallokko ei haitannut mua ollenkaan, välillä vähän piti vaan miettiä, että laittaa liukuvan käden tarpeeksi syvälle veteen. Viimeiselle suoralla yksi oranssilakkinen mies blokkas mun uintia, enkä päässyt ohi. Olin vasemmalla ja yritin vasemmalta lisää, mutta ei, aina se oli siinä. Mun uintihan vielä kaartaa vasemmalle ja lopulta huomasin, että kaikki muut menee parikyt metriä meistä oikealla. Voi p, ollaan ihan sivussa. Sieltä sitten vaan kohti rantaa. Olin varma, että aikaa tuhraantui ja olinkin tyytyväinen, kun kello näytti 33:19. Huh!

Uinti 1900m: 33:19, keskisyke 161.

T1

Kuva: Bullseye Photography
Kuva: Bullseye Photography

Vaihtopussi naulasta, ja hitto, kun märkäpukua ei meinannu saada ollenkaan pois. Tää ei oo mun kauden tärkein kisa, tää on mulle hyvä treeni, mä kulutan vähän enemmän vaihtoon aikaa, laitan sukat ja liivin, ja vältän kipeeksi tulemisen ennen Kööpenhaminan ironmania. Laitoin lopulta tuuliliivin kisa-asun päälle, mutta jätin hihat vielä laittamatta, mutta otin mukaan. Heitin ne hetken mielijohteesta sitten pyörää taluttaessa miehelle eli jätin laittamatta. Aattelin pärjääväni ilman.

Pyörävaihto: 4:09

Pyörä

Pyörän mittariin valmentajan määräämät watit näyttöön ja niitä seuraten omaa ajoa. Olin jo etukäteen päättänyt, että tehköön muut mitä tekee ja huijatkoon niin paljon kuin haluaa, niin mä ajan omaa ajoa, enkä kuluta energiaa peesijonojen kiroamiseen jne. Sen verran hyvissä asemissa nousin vedestä, että aika paljon meni nopeampaa pyöräjalkaa ohi, suurin osa tietenkin miehiä. Niitähän kisassa oli enemmän kuin 2/3. Olin varautunut tähän jo etukäteen, että ohitettavana olen.

Mulla oli vain muutama ohitus menomatkalla Rantasalmen kääntöpaikalle, eli hyvin sain ajettua omaa ajoa. Muutaman kerran laitoin silmät kiinni, kun letka pörhälsi ohi. Mutta kerran oli sanottava, kun neljä miestä meni ihan eturenkaat takarenkaissa kiinni ohi, että ”hienot peesivälit teillä”! Mielessäni aattelin pari kertaa rauhallisesti ”v*tun idiootit”. Mutta en kuluttanu niihin energiaani. 😉 Valmentaja kielsi, käski tehdä oman ajon muista välittämättä. Kampi suoraksi muutaman kerran, että ohittavaan letkaan tulee tarpeeksi väliä, kun niin nopeasti aina ohituksen jälken eteeni tulivat. Ainoastaan kerran jouduin jarruttamaan kunnolla, kun iso letka meni ohi ja takana moottoripyörällä oleva tuomari vihelsi pilliin ja letka jätti välit ja samaan aikaan edessä vielä ylämäki, niin mähän sain letkan kii välittömästi. No ne jatkoivat sitten moottopyörän mentyä ohi hienosti taas kasassa matkaa. Miten voikaan olla suoritukseensa tyytyväinen huijaamalla, en ymmärrä! Oli Wasa Triathlonin, X-trin, TriathlonSuomen, Helsinki Triahtlonin, TT226:n, AquaTerran ja monen muun seuran äijää. Tilaa olis ollu kyllä tehdä omaa suoritusta! Moottoripyöriä oli kyllä hyvin matkassa, hyvä niin.

Kuva:
Kuva: Bullseye Photography

Ennen Rantasalmen kääntöpaikkaa mun pyörä rupesi vinkumaan, ja yritin muutamaan kertaan paikallistaa, että mistä vinkuminen tulee. Ei jumita renkaaseen taka- eikä etujarrut. Ei hinkkaa ketjut, ja kuuluu, vaikka en polje. En saanu selvyyttä ja mitä hitaampi vauhti oli, niin sitä kovempi ääni.

Menomatkalla oli sivumyötäinen tuuli ja paluumatkalla sivuvastainen. Välillä tuli kovaa vettä ja välillä ei satanut yhtään. Ei mikään ennätyspyöräkeli. Kääntöpaikalla keskivauhti 33,3 km/h, takaisinpäin taitaa muutenkin olla nousuvoittoista, joten vauhti laskee aina vähän. Paluumatkalla ohittelin menomatkaa enemmän, mutta taisi silti määrä pysyä sormin laskettavissa. Ohi meni kuitenkin edelleen miestä, mutta moni jäi kuitenkin sitten eteen ja varmaan sain hyödynnettyä 10m peesiä jonkun kymmenisen kilometriä yhteensä, vaikea arvioida kun olivat pätkissä.

Kerran mullekin vihellettiin pillillä! Mun ohi ajoi mies, mä lepuutin niskaani ja tuijottelin vastatuulessa watteja tankojen välissä olevasta näytöstä. Peesiväli oli varmaan joku 7-8m, no hidastin ja menihän se mieskin sitten menojaan, kuten olisi joka tapauksessa mennyt. 😀 Sitten toinen kerta, kun vihellettiin takana pillillä ja olin ihan, että miten voi, kun seuraava on edessä 100m päässä. Siellähän oli mun takana miehiä kasa. 😉

Tuuli vähän jumitti niskoja ja välillä oli noustava ala-asennosta ylös niitä venyttelemään. Pyörässä kuusi SiS geeliä (22g hh), eli yksi geeli puolen tunnin välein. Lisäksi urheilujuomaa puolen tunnin välein niin, että vartin välein jotain energiaa vähän sisään. Ja yksi banaani myös.

Vaikka peesausta oli, niin kyllä rolling start sitä vähensi huomattavasti! Nyt ei ole enää kyse siitä, etteikö olisi tilaa ajaa omaa ajoa. Homma lähtee jokaisen omasta päästä, järjestäjäkään ei pysty ihan kaikkeen.

 079

Pyörä 90km: 2:48:30, keskisyke 159, keskivauhti mittarin mukaan 32.4km/h.

T2

Ensimmäistä kertaa kisassa jätin kengät polkimiin, eli ennen kun pitää pyörän päältä poistua, niin jalat kengistä pois ja näin kengät jäi polkimiin kiinni. Pyörä telineeseen, matkalla vaihtopussille kypärä pois päästä ja tuuliliivi päältä. Juoksin vaihtopussin ohi seuraavalle telineelle, palasin takaisin etsien omaa pussia. Löytyi! Pussi tyhjäksi lattialle tavarasta, kuivat sukat ja lenkkarit jalkaan, geelit taskuun ja menoksi.

Juoksuvaihto: 2:50

Juoksu

Jälleen rannemittari päälle, kun pyöräilyssä käytin kokonaan toista mittaria. Vilkaisu ensimmäisen 50m jälkeen mittariin: vauhti 4:54. Ei näin lujaa, rauhoita. Alle vitosta ei saa juosta, se on liian lujaa. Paljon kannustusta kisakentällä, ihan parasta! Yritän kuitata kaikki edes peukulla.

En tiedä mikä mun aika oli juoksuun lähtiessä ja sitä kyselen. Haluan tietää kuinka lujaa mun pitää juosta, että alitan 5:30. En saa vielä vastausta.

Ensimmäinen kierros menee nopeasti, ja katon sekä vauhtia että sykettä moneen kertaan. Vauhti 5-5:30 ja syke tosi alhainen, alamäessä tippuu jopa aerobiselle kynnykselle. Aattelen vaan, että yhtään ei saa kiristää. Tää vauhti on mulle tarpeeksi kovaa, ja kuitenkin syke nousee ja vauhti tippuu, kilsoja on niin paljon jäljellä.

Todella hyvä fiilis, kannustusta reitin varrella mahtavasti! Kuuden kilsan kohdalla otan ekan geelin, pari kävelyaskelta vesimukin kanssa.

Toiselle kierrokselle kisakeskuksen kautta jälleen tuttuja nähdessä. Saan tietää, että juoksuun lähtiessä aika oli 3:28 eli kahden tunnin juoksulla tulee 5:30 alitus. Ja hyvässä vauhdissa sitä kohti. Kiitos Valtterille, joka raportoi kevyesti hölkäten vieressä ajat! Tuli sijoitukset ja kaikki, mutta sanoin, ettei niillä väliä, tärkein T2 aika. 🙂

Nyt ei kuitenkaan enää ylävoittoiset kilsat mene ihan samaan tahtiin kuin ekalla kiekalla, vauhti näyttää tippuvan 10 sekunttia per kilsa. Kympin kohdilla huomaa, että alkaa jaloissa juoksu tuntumaan. Kun ekalla kierroksella ylämäet meni helposti, niin nyt saa tehdä töitä. Porukkaa menee jatkuvasti ohi, oikealta ja vasemmalta. Aattelen vaan, ettei se haittaa mä juoksen mulle hyvää vauhtia. Ohitan yhden miehen, joka meni mun ohi peesaten edellä menevän takarenkaassa kiinni. Teki mieli sanoa, että eikö sulla pitäis olla tuoreet jalat nyt juosta, kun oot levänny pyörässä.. Pidän suuni kiinni. Yhdentoista kilsan kohdilla toinen geeli juoksussa, vettä päälle vasta seuraavalla juomapisteellä.

Nyt muistaa jo tarkkaan mikä pätkä mennää alaspäin ja mikä ylöspäin. Kummasti oottaa niitä loivia alamäkiä. Tulee toinen kierros täyteen kisakeskuksen kautta. Takareidet alkaa olla kovilla, pakko kävellä ylämäki, muuten varmasti kramppaa. Ihan ei hymyä tuu, vaan irvistys hymyn tilalta. Siitäkin huolimatta, että on ollu mukava päivä ja oon lähteny tänne nauttimaan ja tekemään hyvää treeniä. Alapuolella olevasta kuvasta näkee, että tuskaa on mäki! 😀

Tuskainen mäki

Tekisi mieli kävellä useampaan kertaan, vauhti vaan tippuu. En mä halua nähdä mittarissa mitään 5:45 vauhtia, mutta jalat ei vie lujempaa. Muista tää on päästä kiinni, älä anna periksi, vaan juokse! Juoksun on mentävä alle kahteen, se oli se tärkein juttu. Enää viisi kilometriä, otan juoksun kolmannen geelin.. Neljä kilsaa jäljellä ja kaatosade, nyt pitää jo nostaa aurinkolasit otsalle, että näkee eteensä. 😀 Kolme ja alamäkikilsa. Syke on ollu jo muutaman kilsan siellä vk2:lla. Niinhän se meni, mitä aluksi epäilin. Tunnen oman kroppani.

Viimeinen ylämäki ja sitten kohti maalia. Onpahan pitkä kilometri, en saa kyllä loppukiriä aikaan. Takareidet kiitettävän jumissa. Lopulta se maali tuli, helpotus.

Juoksu 21.1km: 1:57:17, keskisyke 172, vauhti 5:35min/km.

Maali 5:26:06, sijoitus 10/66

En tiennyt tarkkaa aikaa, mutta tiesin, että meni alle 5:30. Oon tosi tyytyväinen! Aikatavoitetta ei mulla ollut, vaan ehjä Kaitsu-valkun ohjeiden mukainen suoritus. Tämä oli eräänlainen kunnon testaus, ja edessä onkin kolme kovaa treeniviikkoa ennen herkistelyä kauden päätavoitetta Kööpenhaminan ironmania.

Naiset 35-39 kaksikymmentä ensimmäistä. Puolisen minuuttia kahdeksanteen sijaan. :D
Naiset 35-39 kaksikymmentä ensimmäistä. Puolisen minuuttia kahdeksanteen sijaan. 😀

Sain sen kuuden tunnin alituksenkin, ja sanoin mä parille tyypille pari päivää ennen kisaa, että 5:2x, jos kaikki menee hyvin. Mutta en halunnut ottaa siitä stressiä, kun ei sitä koskaan tiedä olosuhteista, teknisistä murheista tai kropan ongelmista. Nyt oli sateinen ja tuulinen keli, pyörässä se oli huono (toiset oli palelleet tosissaan), mutta juoksussa mulle ihanteellinen!

Juoksussa tavoite oli juosta 5:30 vauhtia, mutta ihan siihen en pystynyt. Keskisyke jäi juuri ja juuri vk1:sen puolelle, joten varaa olisi ollut, jos reidet olisivat totelleet. 😉

Suihkussa jouduin lainaamaan shampoota toiselta ja hiusharjaa toiselta naiselta, ja ite lainasin yhdelle pyyhettä. Aina ei kaikkea voi muistaa. 😀 Näin vielä paljon tuttuja ennen kuin lähdettiin puoli kahdeksan aikaan kotimatkalle! Joroinen on kyllä yksi kesän kohokohdista, siellä on lähes kaikki! 🙂

Palkitsin itteni hyvästä motivaatiosta, hyvistä treeneistä ja hyvästä puolimatkan suorituksesta pinkillä kypärällä ja laseilla!
Palkitsin itteni hyvästä motivaatiosta, hyvistä treeneistä ja hyvästä puolimatkan suorituksesta pinkillä kypärällä ja laseilla!

Suuret kiitokset huoltajille eli mun elämäni miehille sekä kaikille kannustaneille, teitä on paljon! Ootte huippuja! Kannustus antaa niin paljon! Ja onnittelut kaikille maaliin päässeille, tuli ennätys tai ei! Ekakertalaisille erityisesti, hyvä te!! 🙂

Matkaseuralaiset
Matkaseuralaiset

Kotona selvisi pyörän vinkumiselle syykin, rengas oli ruvennut jostain syystä hinkkaamaan runkoon. Onneksi en tajunnut sitä kisassa, olisi mennyt hermot! 😀 No nyt pyörii taas ihan moitteetta, kun tehtiin vähän säätöjä.

Kaikki vaatteet ja kengät oli märkiä, joten kumppareissa kuljin loppuillan! 😀

Finntriathlon Joroinen oli taas Joroinen. Ei syyttä Suomen hienoimpia tapahtumia! Jotenkin automaattisesti jo tietää, että mikä fiilis siellä on ja mitä tapahtumalta odottaa. Silti paranee vuosi vuodelta! 🙂