Kisaviikon rentoutumista kiipeillen

Viime kesänä Vuorisportin auettua meillä oli lasten kanssa puhetta, että menisimme sinne. Tyttären jalka leikattiin 10kk sitten, ja se esti kiipeilyt ennen leikkausta ja sen jälkeen. Vieläkin jalan kanssa on kipuja, mutta nyt lähdettiin testaamaan, että kuinka paljon haittaa kiipeilyä. 🙂

Luin jostain, että kesäloman ohjelmaa ei saisi tehdä vain lasten ehdoilla, vaan koko perheen. Tätä hyödynnettiin kahden yön yli reissun suunnittelussa. Itä-Suomeen ihailemaan järviä ja maisemia, ihan ilman aikatauluja ajeltaisiin ja pysähdeltäisiin missä ja koska halutaan. Ainut tarkempi suunnitelma oli, että tiistaina käytäisiin Vuorisportissa Sastamalassa kiipeilemässä kiipeilypuistossa, pelailemassa minigolfia ja/tai suppailemassa järvellä. Ja sen jälkeen kotiin.

Todettiin matkalla, että on luvattu sadekeliä. Hyvä puoli siinä, että porukkaa olisi vähemmän ja huono siinä, että jos kunnolla sataa, niin päivä jää kyllä lyhyeksi. Vuorisportissa on tosiaan kiipeilypuiston lisäksi mahdollisuus pelata mm. minigolfia ja beachiä, vuokrata sup-lautoja, fatbikeja eli läskipyöriä, kanootteja ja venettä. On pari keilarataa ja saunatilatkin. Vuorisportin tilat on Ellivuoren hotellin alakerrassa. Itse hotelliahan on remontoitu, ja esimerkiksi aula on kyllä saanut aikamoisen muodonmuutoksen!

Vähän etukäteen jännitin, että mitä meidän poika kiipeilystä tuumaa ja kuinka taidot riittävät. Harjoitusradalla aattelin, että tästä taitaa tulla vaikeaa. Mutta mitä vielä! Ensimmäisen oikean radan kulki mun ja miehen välissä, ja lopulta ei edes paljon apua tarvinnut. Ja nautti kyllä suunnattomasti. Muu perhe suoritti sporttiradan, joka on toinen alhaalla olevista radoista. Pituudesta oli tuossa radalla hyötyä, mutta niin vaan hienosti tytötkin sen läpäisi!

Kuvasin, kun koko perhe näkyi. Ihan ei kuvassa erota. 😀

Kolmas rata meni yläilmoissa, ja sinne uskalsi vain toinen tytöistä. Tai perheen miehet menivät pitkälle vaijeriliu’ulle, ja minä ja toinen tytöistä emme yläilmoihin halunneet. Korkeat paikat ei oo kivoja, ja vähän kyllä mietin, että mitähän lihakset näin kisaviikolla tuumaa. Toki kolmas rata ei kuulemma ole niin raskas kuin sporttirata, vaan vaikeamman siitä tekee yläilmat. Valkkukin käski siirtää tämän päivän juoksutreenin edelliselle päivälle, etten juokse kiipeilypäivän jälkeen. Kyllä mä vielä joskus sinne ylöskin meen. 😉

Neljäs rata on extreme, ja se jätettiin suosiolla väliin. Meillä meni aikaa kolme tuntia, ja ei kastuttu. Lopuksi alkoi sataa ja siksi jäi muut aktiviteetit tekemättä. Jäi siis toisellekin kertaa tekemistä. 😉 Mulla nimittäin on vasta loman toinen päivä menossa, ja vielä monta päivää jäljellä. Veikkaan, että mä ja muksut tehdään toinen keikka tänä kesänä tuonne. Valitaan vaan lämpöinen päivä, ja lähdetään vähän järvellekin. 🙂 Meillä nimittäin koko perhe tykkäsi tästä. Kun on eri ikäistä ja taitoista sakkia, niin monesti on vaikea löytää sitä tekemistä, mikä miellyttää oikeasti täysin jokaista. Ja itse saa kyllä halutessaan hyvää lihaskuntotreeniä kropallekin, jos vaikeampia ratoja valitsee. Ajatuksena käydä myös muutamassa muussa kiipeilypuistossakin erilaisia ratoja katsastamassa. Tuolla vois olla kyllä yötäkin, tekemistä riittää sen verran paljon.

Pienten lasten kiipeilypaikka.

Jatkan huomenna kirjoittelua viikonlopun ja reissun treeneistä, sekä kisaviikon ajatuksista ja fiiliksistä!

Henkinen kantti prakaa

Nukuin viikonlopun väsymystä tänään töiden jälkeen sen verran pitkään pois, että nyt poikkeuksellisesti valvon kymmenen jälkeen. Oon nyt puolisen vuotta pitänyt tärkeänä mennä arkena nukkumaan klo 21.30-22 välillä.

Viime viikolla sai jo flunssan jälkeen tehtyä vähän tehojakin. Tärkeimmät treenit oli 10x400m vedot sekä 27km nousevavauhtinen pitkis.

Uudet hienot tilat.

Marjo-hierojalla kävin keskiviikkona ja hän kommentoi mun kintuista, että alkaa olla taas sillä mallilla, että koko 1,5h sais kulumaan mun jalkoihin. 😀 Eli jotain on siis oikeasti tehtykin.

Sanna huoltajana perjantain pitkiksellä! Kiitos!

Täytyy myöntää, että tällä hetkellä eniten koville ottaa henkisesti. Hampuriin on vajaa 3 kuukautta aikaa, ja tuntuu, että oon niin kaukana siitä kunnosta missä haluaisin olla. Oon jäänyt IM-tiimistä jälkeen, kun muut ovat kehittyneet ja mun kunto seisoi talven paikoillaan tauon ja kevyen treenin vuoksi.

Eniten henkiseen tilaan vaikuttaa mun paino. Painan kolme kiloa enemmän kuin viime kesän ironmanilla ja neljä kiloa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Ja se vaikuttaa todella negatiivisesti omaan fiilikseen. Kuulostaa kamalalta, että paino voi noinkin paljon vaikuttaa, mutta en voi asialle mitään. Tässä painossa mulla ei ole koskaan juoksu kulkenut, ja se vaikutta jokaiseen juoksuun. Vaikka juoksu kulkeekin nyt ihan mukavasti, niin ennen jokaista juoksua oon varma, ettei tuu kulkemaan. En usko itseeni ollenkaan.

Myönnän, että tämä vaikuttaa myös siihen, että lähdenkö juoksemaan Yyteriin lauantaina ollenkaan. Flunssan takia valmentaja sanoi, että voisin juosta kympin puolimaratonin sijaan. Mutta en tiedä lähdenkö juoksemaan kymppiäkään.

Tällä hetkellä tarvin treenikavereita varmaan enemmän kuin ikinä. Tarvin hyvää fiilistä, kovaa treeniseuraa ja hyviä treenejä alusta loppuun. Kovista treeneistä saa oikeasti kovempia, kun on joku sanomassa mitä tehdään ja porukkaa ympärillä tekemässä samaa treeniä. Pitkän pk-kauden jälkeen vaatii päätä tehdä kovia treenejä yksin, ja vuoropuhelua saa käydä ittensä kanssa. Sitä on niin helppo himmata. Nyt oon saanut onneksi muutaman oikein hyvän juoksutreenin vedettyä. Juuri niillä vauhdeilla, mitä pitikin. 🙂

Huomenna ohjelmassa on duathlon-treeni, ja lähden Pirkanmaalle tekemään treeniä porukassa. Tämän treenin jälkeen päätän, että lähdenkö juoksemaan Yyteriin.

Kun kevät on edennyt kylmänä, niin pyöräkuntokin on ihan arvoitus. Onneksi on edes tuo wattbike, millä on voinut seurailla tehoja. 🙂 Yksi maantielenkki nimittäin triathlonpyörällä vain takana. Voihan olla, että kuukauden päästä kunto on hyvällä mallilla ja fiilis on kesäinen ja luottavainen. Toivon niin. Paino olisi vaan saatava tippumaan, koska se vaikuttaa juoksuvauhtiin ja näköjään henkisesti sen verran paljon.

Halusin kirjoittaa näistä fiiliksistä, kun ei tää aina oo niin ihanaa ja sujuvaa. 😀 Mutta nyt kaloreiden laskentaa, kerran viikossa Pirkanmaalle IM-tiimin yhteistreeneihin, ja hyviä treenejä. Sillä tästä fiilis lähtee ylöspäin treenien suhteen. 🙂

Viikonloppuna oli ohjelmassa ystävien häät Vantaalla ja tietenkin äitienpäivä. Kiitollinen kolmesta rakkaasta lapsesta! <3 Sunnuntaina olin sen verran väsynyt, että pyörälenkin sijaan kutsui sohva. Vaikka treeniä pitäisi tehdä, niin väsyneenä se on oikeasti yhtä tyhjän kanssa.

Viikonloppu juhlittiin, ystävien häitä ja äitienpäivää. <3