Yyterimaratonin puoliska 21.5.2016

JPH Fysion tempon (20km pyörällä täysillä) jälkeen on oikean jalan lonkankoukistaja, pakara ja reiden ulkosyrjän alue vaivannut. Yhden juoksulenkin jätin kesken, oon käynyt kaksi kertaa LPG:ssä ja rullaillu ihan älyttömästi jalkaa.

Juoksin viime sunnuntaina 20km, joista 10km aerK, 5km vk1, 4km vk2 ja 1km ana. Jalka ei juoksun aikana ärtynyt liikaa. Tiistaina kävin pyöräilemässä Jumesniemen tempon (36km) upeissa maisemissa, ja ylämäet jouduin runttaamaan pyörällä, kun vaihteet eivät riittäneet. Tuolla lyhyellä matkalla nousumetrejä tuli 400, joten ihan peruslenkistä ei ollut kyse. No ei jalka parhaalta tuntunut, ja nyt eilen se sitten hierottiin kunnolla auki. Eihän ajankohta nyt mikään optimaalinen ollut, kun päivää ennen puolimaratonia. Mutta ei nyt kuitenkaan ollut tärkeästä kisasta kyse, joskin ehkä henkisesti kyllä. Oireiden perusteella teippailtiin persus kondikseen, piriformista siis silmällä pitäen.

Mietin, että juoksenko tänään, enkö juokse vai lähdenkö kokeilemaan. Kun on vaikea sanoa, että missä kunnossa jalka lopulta on, niin lähdin. Aattelin ilmoittautuessa, että maksanko 46 euroa keskeytyksestä.. 😉

Ensin klo 9.20 lähdettiin minä ja viisi miestä reilun viidenkympin pyörälenkille. Samalle lenkuralle, mikä tehtiin viime vuonna ennen puolimaratonia. Pari läksi omia vauhtejaan ajelemaan, ja me neljä jatkettiin rauhallisemmin. Jalka tuntui ihan hyvältä, ja yritin pitää hyvää kadenssia (poljinnopeus) yllä, etten ainakaan runttaisi yhtään.

Puoli tuntia jäi starttiin aikaa, ja pitkien vessajonojen vuoksi olin 4min ennen lähtöpaikalla. Siinä kiireessä auton ja vessan väliä juostessa jalassa jumia tuntui, mutta aattelin, että lähden tavoitetta kohden ja katotaan mitä tapahtuu. Tavoitehan oli se 1:49:59. Yritin löytää urheiluteippiä joltain tutulta, että saisin varpaani teipattua, mutta se jäi löytämättä. Viime sunnuntaina tuli yhteen varpaaseen rakko, ja iho oli siinä nyt ohutta rakon puhjettua, ja kun nyt valmiiksi tuntui jo juoksuaskeleella, niin tiesin, että voi muuten sattua juoksun aikana. 😀

Hyvin pystyinkin juoksemaan isossa 8 hengen ryhmässä noin 5:05 kilsoja. Toki mietin siinä, että kuinkahan mun käy. Olin kuitenkin tsekannut viime vuoden juoksua kalenterista, ja hyvin silloinkin sain pidettyä melkein kymppiin asti 5:05-5:10 min/km vauhtia, ja sitten oli tippunut. Mun mielestä reitin helpoin osuus on ekat seittemän kilsaa. Vähän siis riskillä juoksin, ja se kostautui sitten yhdeksän kilometrin jälkeen, kun jalka veti ihan tönköksi ylämäessä. Vauhti tippui kuin seinään.

Mietin, että heti kun askellus muuttuu linkuttamiseksi, niin keskeytän. Ihan sillä, että mitään isompaa vammaa ei tuu. Kolmisen kertaa taisin laittaa kävelyksikin, kun tuntui niin p*skalta. Toki en montaa metriä kävellyt, mutta ees vähän armoa. 😀 Oikeastaan noista kilsoista ei oo mitään ihmeellistä kerrottavaa, muuta kuin ne oli hemmetin pitkiä ja ihmisiä juoksi jatkuvasti ohi.

19,5km kohdalla puhkesi rakko ja se sattui, ja nyt sattui kumpaankin jalkaan. 😀 No aattelin, että voin ihan hyvin juosta maaliin, vaikka askellus muuttuikin. Maaliin on niin lyhyt matka. Mitään kiriä en missään vaiheessa ottanut, koska a) en pystynyt ja b) ajalla ei ollut enää minkäänlaista merkistystä. Mutta söihän se naista juosta oman aerobisen kynnyksen vauhtia, ja syke on vk2:lla. Viime vuoden ajasta jäin lopulta 3,5 minuuttia ja haaveesta viitisen minuuttia. En tiedä olisiko hyvänä päivänä mennyt alle 1:50, vai ei. Nyt sitä toki ei tiedä. Onneksi sentään kaikki muut juoksi hienoja ennätyksiään, niin hienoa, hyvä te!! 🙂

Meri siellä.
Meri siellä.

Ei auta, treeni tuli tehtyä. En tiiä oliko niin järkevä juttu, mutta jälkeenpäin on turha jossitella. Sanna muistutteli mua, että 1,5v sitten kun ajelin hänen Bkool-trainerillaan maksimiwatteja ohjelmassa olevaan (traineri kiinni tietokoneessa, muuttaa vastusta automaattisesti) ylämäkeen, niin lonkankoukistaja vihoitteli sen jälkeen pitkään, yli kuukauden. Mitä tästä siis opimme? Älä runttaa pyörällä tai huolehdi lonkankoukistajista erityisesti runttausten jälkeen.

Pari tuntia autossa istuessa välillä tuntui lonkankoukistajassa paljon, välillä sisentäjässä ja välillä pakarassa. Kävellessä tuntuu reiden ulkosyrjälläkin. No niin paljon oon rullaillut nyt reiden ulkosyrjää viime viikkojen aikana, että seuraavaksi pahoinpidellään sitten sisentäjä ja edelleen pakaraa. Vähän himmailen tuon ulkosyrjän kanssa nyt, kun sitä oon niin paljon rullaillut. Sekään kuulemma ei oo tervettä, ettei kalvo paksuunnu.

Jännä kuinka sattuikaan kylmäpussi kotoa mukaan. ;)
Jännä kuinka sattuikaan kylmäpussi kotoa mukaan. 😉

Pyörä 53.6km: 1:51:41, 28.8km/h, keskisyke 136.
Juoksu 21.1km: 1:54:44, 5:24min/km, keskisyke 177, kadenssi 180.

Viime vuoden raportti samaisesta treenipäivästä löytyy täältä. Oisko pitänyt sittenkin valita triathlonmessut Espoossa Porilaisen marssin sijaan? 😉 Kyllähän sitä ehti yksin autossa istuessaan pohtia kaikenlaista, sekä negatiivisia että positiviisia ajatuksia. Mm. mihin musta tässä lajissa lopulta on, tuleeko kehittymisessä raja vastaan, nyt se tavoitteena ollut muutama kilo pois… Niin, ja pojan ensimmäinen kysymys oli, että saiko äiti palkinnon? En saanu. Miksi? 😀 En muuten ottanu ees sitä tarjolla ollutta mitalia, toki laatikon pohjalle se olis sujahtanut.

Sukkahousuissa pöydälle

Onni on liukuva työaika, ja mahdollisuus kesken työpäivän käydä esimerkiksi LPG-hoidossa. Oon joskus ennemminkin kertonu, että mun hieroja työskentelee fyssareiden parissa ja voi antaa hierontatarkoitukseen LPG-hoitoa. Eli, jos on jotain arpikudosta tms., niin sen tekee paikan fyssari.

En oo varmaan koskaan tehny näin hyvin lihashuoltoa kuin tällä viikolla. Homman kruunasi nyt Marjon käsittely tuolla koneella. Sukkikset jalkaan ja pöydälle. LPG:hän on hieronnan vastapaino, eli nostetaan, ei paineta. Lihas jää kahden rullan väliin, ja alipaineen avullaa lihasta ”nostetaan”. Täähän ei siis satu. Eipä, kun kyseessä on isot lihakset ja minä vammoineen, niin nupit oli koneessa kaakossa ja sain irvistää koko 45 minsaa. 😀 Marjo lupaili jo mulle tikkaria joka käynnistä, kun aina vaan sattuu ja sattuu, eikä oo koskaan mukavaa. 😀 Btw, en oo syöny Juhannuksen jälkeen karkkia, joten kieltäydyin kohteliaasti irvistäen. No joo, kyllä mä välillä nauroin. 😉

No teki kyllä hyvää! Ja LPG:n jälkeen on todella kevyet jalat, kun nesteet lähtee kiertämään. Laitoinkin facebookiin aamupäivällä, että tämä hoito olis kiva tehdä ennen kisaa, oliskohan lentävä askel?! 😉 No ei se keveys seuraavaan päivään kuitenkaan kestä, vaikka kuinka haluais. Jos et oo koskaan testannu, niin suosittelen! Nykyään noita hoitolaitteita on aika monessa paikassa.

Muksut halus tänään iltarasteille ennen lentopallotreenejä, niin mehän mentiin. ”Äiti, säkin saat siinä samalla hyvän treenin!” Vähän tuli kyllä sellainen olo, että niin monta vuotta oon haaveillu suunnistuksen pariin palaamisesta, ja viime kesänä pyöräsuunnistusta käytiin jo Jaanan kanssa kokeilemassakin, että ens viikolla mä meen ihan yksin iltarasteille. Taidan napata heti B-radan, niin tulee jotain haastetta. 😉

Kaksoset samaan tahtiin.
Kaksoset samaan tahtiin.