Fiiliksiä ironmanin jälkeen

Hampurin ironman, kauden pääkisa, oli ja meni. Siitä on puhuttu kisaajien kesken, valmentajan kanssa ja tietysti monen tutun kanssa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen tyytyväisempi suoritukseen olen. Valmentajalta tuli melkein käsky olla tyytyväinen. 😀 Perustelutkin oli hyvät, kun oli pureutunut muutaman Aqua Plussalaisen pyörän dataan. Pyörähän mulla sieltä jäi hampaankoloon, mutta ei kuulemma tarvi. 😉

Selän vihoitteluun en syytä löytänyt, mutta normaalisti olen aina pyöräillyt ja uinut perjantaina. Nyt järvessä oli perjantaina uinti kielletty, ja pyöräilystä ei Hampurin keskustassa tullut mitään. Ajoin pari rinkiä hotellin parkkipaikalla testatakseni, että pyörässä on kaikki kokoamisen jälkeen ok. Juostiin porukalla hotellin kuntosalilla juoksumatoilla vartti. Lauantaina käytiin uimassa, toivottavasti en silloin saanut kylmää. Onneksi selkä ei kuitenkaan tuon enempää sunnuntaina vaivannut, tulipa aloitettua juoksu rauhassa. 🙂

Ironman Hamburg oli tehnyt kisavideon, jossa mäkin vilahdan vakavana kävellen kohti märkäpuvun vaihtoa ja starttia. On hieno video!

IRONMAN Hamburg 2017

❗️ Es war ein Fest! Schweis und Tränen fließen, aber ihr habt es geschafft! You are an IRONMAN! HIer sind eure Bilder.. Und wer auch im nächsten Jahr dabei sein will meldet sich besser schnell an 😉👉 Registrierung ist offen: ironman.com/hamburg

تم نشره بواسطة ‏‎IRONMAN Hamburg‎‏ في 22 أغسطس، 2017

On muuten pakko lisätä tähän kuva reitistä noin kilometrin matkalta, joka sisältää 9 junanradan ylitystä. Tuo kohta ajettiin kahteen kertaan, ja ne ei tosiaan tuohon loppuneet. Niitä on lisää ja paljon.

Mutta se olis nyt ylimenokausi päällänsä. Höntsäilyä lokakuun alkuun asti, jolloin alkaa uusi kausi ja tämä kausi laitetaan virallisesti pakettiin. Sunnuntaina kävin jo vähän maastopyörällä ajelemassa Sannan kanssa, ja oli kyllä kivaa. Lenkin keskisyke jotain 110 luokkaa, eli palauttavaa menoa.

Ainut, että muhun iski flunssa! Yleensä kurkkukipu kestää ensin muutaman päivän, mutta nyt se alkoi päivällä ja illalla oli niin kipeä, etten halunnut puhua ja nyt onkin sitten puolikuollut olo ja nenäliinoja kuluu. Toivottavasti menee yhtä nopeasti ohi, kun alkoikin. Viime vuonna olin täsmälleen samaan aikaan kipeä, silloin flunssa tuli heti Kööpenhaminan ironmanin päälle.

Ironman on kova rasitus kropalle, ja kahden edellisen jälkeen mulla on mennyt syksy juoksematta erinäisten kipujen ja tuntemusten vuoksi. Nyt siis kuulostelen kroppaa jälleen tarkasti, ja toivon parasta. Normaalit lihasjumit oli viime viikolla alkuviikosta, sitten tulehtui varvas ja reiden lähentäjään ilmestyi kipukohta. Nämä ovat helpottaneet, mutta tuon mun vasemman ja huonomman jalan kantapään ja sen nilkan palloluun välissä tuntuu välillä vihlontaa. Vasen pohje on kyllä kireämpi kuin oikea, ja toivon, että johtuu pohkeesta. Pelkään kuitenkin, että on joku isompi rasitusjuttu ja taas jää syksyn juoksukilsat. No tässä nyt ei kuitenkaan ole kuin reilu viikko vasta ironmanista, joten vähän kevyttä rullailua, venyttelyä ja kylmää, niin toivottavasti jalka on viikon tai kahden päästä yhtä hyvä kuin oikea! 🙂 Tärkeintä on saada kroppa palautumaan, ja treenit ovat toissijalla. Toki palautumiseen auttaa myös kevyet lenkit, mutta näin flunssan pahimpina päivinä niitä en toki tee.

Emfitissäkin pääsin jo sunnuntaina normaalille keskisykkeelle 61, mutta nyt sitten flunssan vuoksi nousi takaisin korkeammalle. Toki la ilta – su aamu lukemaa vääristää kyllä se, että nukkumaan mennessä unohdin ”punkkipannan” (miehen nimitys laitteesta 😀 ) virittää, ja yöllä yhdeltä herätessä sen laitoin. Siksi illan RMSSD on myös yli 60, se olisi ollut varmaan matalampi, jos en olisi jo levännyt paria tuntia. Flunssa syö kyllä päivän aikana mehut naisesta, sen näkee arvoistakin.

Santavuoren pitkä ”akkalenkki”

Eilen lähdettiin aamusta ajelemaan kohti Santavuorta maastopyörillä. Paljon läskipyöriä, muutama täysjousto ja pari jäykkäperää. Tuonne metsään mä omistin tietenkin sen kovimman pyörän. 😀 Siis oikeasti kovan, kun kyse oli jäykkäperästä kapeilla renkailla.

Meitä lähti tosi iso porukka. Alunperin tosiaan pyydettiin Sannan kanssa Harria joskus näyttämään meille tuo Santavuoren reitti, ja se päivä koitti eilen. ”Akkalenkillä” oli lopulta enemmän miehiä kuin naisia! 😀 Mutta vauhti oli tarkoitus pitää maltillisena, ja se onnistui hyvin. Ainoastaan kerran viimeisellä mettäpätkällä huikkasin, että himmataan. 😉 Siinä vaiheessa kuudesta naisesta oli enää kaksi mukana.

Oli hieno lenkki, mutta pitempi kuin mä aattelin. Valmentajalle lupailin 5-6 tunnin pyörää ja Kaitsu totesi ok, mutta ei sitten mitään kahdeksaa tuntia. No täytyi lenkin jälkeen myöntää, että ajoaika oli 7:12. 😉 Kilometrejä mulle tuli 85,3 ja keskisyke oli pk1 ja pk2 välissä. Ois pitänyt tulla autolla tapaamispaikalle, niin olisi vähän lenkki lyhentynyt. No ei haittaa, hyvä lenkki oli! Ainut, että loppulenkistä kovettui hartiat taas ihan totaalisesti. Tänään onkin sitten selässä tuntunut maaston kivet, juuret ja suot oudoksesta. 😀 Täytyy myöntää, että edellispäivän pitkä juoksu tuntui kintuissa jo heti matkan alussa, ja selän lisäksi tuntuu tänään jaloissakin.

Yleensä noista sykkeistä pitää sen verran mainita, jos jollakin muuallakin on samanlainen käsitys kuin yhdellä blogin lukijalla. Suurin osa treeneistä mulla on tietenkin peruskestävyyssykkeillä eli hitaasti, hitaasti ja hitaasti. Aika vähän laitan syketietoja blogiin, ja ne on yleensä avaintreeneistä, jotka eivät ole niitä palauttavia tai helppoja treenejä. Ja sykkeetkin lähinnä itseä varten, että voin vertailla jälkeenpäin. Esimerkiksi viime viikolla 27km juoksu ja edellisviikolla 5km juoksu olivat aerobisella kynnyksellä. Kaikki muut treenit pk. Lanzarotella puolestaan tehoja oli kerran juoksussa (mäkijuoksu) ja kerran pyörässä (5x Timanfaya), kun sykkeet nousivat. Toki pk-lenkeilläkin pitkissä mäissä syke nousi vk:lle, mutta ei niitä pystynyt hiljempaa pyörittämään ja lenkkien keskisyke reilusti pk:lla. Ei siis montaa tehotreeniä huhtikuussa, vaan määrää. Toki kesää kohti tehoja tulee enemmän ja niitä kyllä innolla odotan. Tällä viikolla taitaa ollakin vuorossa 5km vk2-juoksu, jihaa! 🙂

Meillä oli huoltoauto myös mukana, ja ei tarvinnut reppua kantaa selässä. Laavuilla oli nuotiot valmiina ja lämmintä mehua sekä nokipannukahvit saatavilla. Luksusta! Mulla repussa oli myös toppatakki, koska jäädyn aina tauoilla. Ettei vaan jää mainitsematta, niin oli vähän märkä keli paikoin! 😀

Kuvat ovat yhtä lukuunottamatta lenkinvetäjän Harrin ja huoltoautokuskin Teron ottamia, kiitos niistäkin! Kiitos kaikille mukavasta ja mulle ajallisesti pisimmästä maastopyörälenkistä ever! 🙂