Vihdoin juoksufiilistä!

Koko syksyn juoksu on tuntunut tosi tosi raskaalta. Suoraan sanottuna ihan hirveälle. Vaikka kuinka yritän, niin vauhtia on vaikea saada alle kutosen (6 min/km). Mielessä on käynyt, ettei tällä menolla ens kesänä juosta yhtään sen lujempaa kuin viime kesänäkään.

Toki kilometrit on vähäiset, mutta on kamalaa lähteä juoksemaan, kun tietää miten raskasta se on. Oon juossut oikeastaan pk-lenkkejä. Mäkivedoilla sitten nostellut sykkeitä enemmänkin ylös.

Tiistaina ajelin Simsiön juurelle. Juoksin kovassa lumituiskussa ja tuulessa neljä kertaa 1,5 kilsan nousun ylös ja alas. Mittaa tuli treenille reipas 12km ja nousumetrejä 320m. Oon viime vuonna ajellu tuota triathlonpyörällä ja sitä täytyy kyllä ehdottomasti jatkossakin hyödyntää enemmän.

Torstaina nappasin Sannan kyytiin, ja ajeltiin Ylöjärvelle yhteistreeneihin. Kysyin valmentajalta ennemmin, että onko hänen hehkuttamat Hoka One One -juoksukengät oikeasti niin hyvät kuin puhuu. Sanoi, että saan testata!

Johtuiko kengistä, joilla oli juuri ennemmin juosta 3min/km vauhtia vai johtuiko tiistain mäkijuoksusta vai johtuiko siitä, että juoksin ensimmäistä kertaa luvan kanssa kovempaa kuin peruspekkaa, mutta juoksu tuntui ensimmäistä kertaa koko syksynä rennolta ja kevyeltä!

Kengät oikeasti ovat todellakin kevyet ja rullaavat. Juoksin kaksi kertaa viiden kilsan lenkin, ja 6,5km kohdalla huomasin, että mullahan on lantio edessä ja juoksuasento vaikuttaa omiin tuntemuksiin hyvältä! Jälkeenpäin vertasin, että kolmas ja kahdeksas kilsa (samat nousut ja laskut) erosivat vauhdeiltaan yllättävän paljon. 11 sek/km oli kahdeksas kilsa nopeampi kuin kolmas, ja kolmannella kilsalla syke oli kuitenkin yhden pykälän korkeampikin. En välittänyt, vaikka syke nousi lopulta korkeammalle kuin ohjelmassa oleva aerobinen kynnys, koska juoksu tuntui niin rennolta ja pitkästä aikaa ihanalta! Tästä jäi niin hyvä mieli ja oli kiva pulahtaa altaaseen 1,5 tunniksi. 🙂

Tänään juoksinkin sitten syksyn ensimmäisen pitkiksen, 20 kilometriä! Sain Kaitsulta kengät vielä kotiin kokeiltavaksi ja niillä painelin menemään. Välillä oli tuntemuksia jalkapöydässä ja jalkapohjassa, mutta ne tulivat ja menivät. En oikein tiedä mitä se on, mutta tilanne ei kuitenkaan lenkin jälkeen pahene. Nyt on jännä nähdä, että mitä jalka sanoo tämän pitkän lenkin jälkeen. Niin, ja tänään hyvä fiilis jatkui ja olipa lenkin keskivauhtikin alle sen kutosen: 5:54min/km. Ehkä se siis tästä! 🙂

Tykkään käyttää On Running Cloudsurfer -juoksukenkiä, ne on myös kevyet ja rullaavat, ja tykkään niistä paljon, mutta en oo uskaltanut juosta niillä pitkiä lenkkejä. Ongelmajalat kuin on, niin pelkään, ettei vaimennus riitä. Pitkille lenkeille olisi kiva löytää jotkut muut kengät kuin Asics Nimbukset. Ostin tässä syksyllä Adidas Ultra Boostit. Oon juossut niillä 5km ja taitavat jäädä kaapin perälle. 🙁

Alla olevassa kuvassa mulla on kädessä Laken MXZ303 -talvikengät maastopyöräilyyn! Mitä keskustelupalstolta on pääteltävissä, niin parhaat kengät talviajoon. Niin mahtavaa, mun varpaat ei enää jatkossa jäädy! Joten tulis sitä pakkasta ny jo! 😉 Näissä plussakeleissä nuo on mulle liian lämpimät. Näiden myötä tulee ihan eri miellekkyyttä hommaan!

Mäkivetoja vesisateessa

Aamulla päästin koiria ulos ja huomasin, että täälläkin oli vihdoin satanu lunta enemmän kuin pari milliä. Minä ja poika ollaan eniten odotettu tätä, joten äkkiä kertomaan ilouutiset pojalle! 🙂 Aattelin jo, että huomenna pääsen hiihtämään, mutta niin vaan lumisade vaihtui vesisateeksi iltaa kohden.

Illalla oli kolme astetta lämmintä ja vettä tuli ihan kunnolla. No eipä auttanu, kun mennä tekemään treeni, vaikka mielellään olisin tehnyt sen lumisateessa. 😉 Vuorossa oli mäkivetoja, ja koska Joupiskalla on ollut lumetus kovassa käynnissä ja rinteen on tarkoitus aueta 1.1., niin vetopaikaksi tuli jälleen Joupiskan päälle johtava tie. Siinä mä teen niitä syksylläkin, jos hissikuilu on mutaisa ja liukas.

2 x 5 mäkivetoa nousevavauhtisesti. Ensin viisi ja jokainen toistaan kovempaa. SItten pieni palauttelu, n. 5 minsaa, ja sama uusiksi. Lisäksi alku- ja loppuverra. Mun mäki näyttää tältä:

Alla oleva kuva on todiste, että täälläkin oli lunta. Metsässä jäi kunnon jalanjäljet hankeen. 🙂

Niin, ja eilen sain muuten uintiseuraa Jyväskylästä asti. Loistavaa, kiitos Kaisa! 🙂 Oli kiva tavata! Menee nuo uintitreenit paljon mukavammin, kun on seuraa. Siitä tulikin mieleen, että uintitonnilistaa tuli taas päivitetty samoilla vanhoilla numeroilla viikko sitten.. :/ Aika lohduttomalta tää kyllä oikeasti näyttää. Olishan se 19 minsan alitus jo kiva saada!

Joulukuussa 2011 aikaan 21:40
Huhtikuussa 2012 aikaan 19:35
Elokuussa 2012 aikaan 19:40
Maaliskuussa 2013 aikaan 17:12 märkäpuvulla uimahallissa
Joulukuussa 2013 aikaan 20:15
Tammikuussa 2014 aikaan 19:22
Huhtikuussa 2014 aikaan 19:31
Joulukuussa 2014 aikaan 19:44