Askel askeleelta syömisiä paremmaksi

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän kiinnitän huomiota siihen, mitä ruokakaupasta ostan. On kamalaa, että mä olen omilla valinnoillani vastuussa lasten tulevaisuudesta. Että syötänkö heille voita vai margariinia, kevytmaitoa vai rasvatonta jne.. Ja nimenomaan, että miten kaikki vaikuttavat elimistöön vuosien aikana. 20 vuoden aikana ehtii heillekin opettaa tietynlaiset tavat, ja haluaisin, että ne olisivat oikeat.

Meillähän perheen kaikki naiset ovat keliaakikkoja. Mä olen syönyt gluteenitonta jo 17 vuotta, toinen kaksostytöistä 8,5 vuotta ja toinen 1,5 vuotta.

Viime talvena, kun kaikki mun veriarvot rautavarastosta ja d-vitamiinista lähtien olivat onnettomat, niin se muutti keväällä vielä omaa ruokavaliota maidottomaan suuntaan, että rauta imeytyisi paremmin. Kesän alussa jätin myös karkit. Olisin lisäksi toivonut painon tippuvan muutamia kiloja, että juoksu kulkisi paremmin. Mutta paino ei tippunut koko kevään aikana. Keväällä tekstejä lukeneet tietävät, että tämä asia painoi henkisesti. Niinpä otin yhteyttä ravintovalmentajaan, ja asioita käytiinkin läpi enemmän henkisen puolen kuin ruokien puolesta. Kun perheessä on myös tyypin 1 diabeetikko, niin paljon on tietämystä senkin vuoksi hiilareista, proteiineista ja rasvoista. Puntarikielto ja tippuneen d-vitamiiniarvon uudelleen toteaminen nosti mielialan normaaliksi nopeasti. Tavoite ei ollutkaan enää tiputtaa painoa ironmanille, eikä paino lopulta edes vaikuttanut kesän kisojen juoksuvauhtiin. 🙂

Ostin myös uuden tehosekoittimen, joka on nyt kunnollinen ja murskaa jäätkin hyvin.

Maidottoman ruokavalion aloittaminen oli makuelämyksiltään aikamoinen shokki. Soijatuotteita yritän välttää, kun niitä ei kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle suositella. Eniten kaipasin rahkalle ja raejuustolle korvaavaa. Välipalarahka vaihtui kaurapohjaiseen Yosa Sportiin. Sport on ainut Yosa-tuotteista, joka on gluteeniton. Alkuun maistui ihan hirveälle, mutta kyllä siihen on jo tottunut. Aamupalapuuron raejuuston korvaajaa hain pitkään. Herne-, hamppu- ja riisiproteiiniin ei vaan totu, ne maistuvat niin pahoilta. Lopulta löysin Voimaruoka Kookos -jauheseoksen, joka ei maistunut pahalta. Siinä ei ole niin paljon proteiinia kuin puhtaissa protskujauheissa, mutta ihan hyvin kuitenkin. Chian siemenistä tuli ihan suosikkeja, niitä on tullut lisättyä päivittäin iltapalan joukkoon!

Maha ja suolisto ovat ihan eri luokkaa maidottomalla. Täysin maidottomalla en ole enää, mutta mahdollisuuksien mukaan. Nyt arjen pyöriessä maidoton on helpompaa kuin esimerkiksi reissuissa. Maitorahkoihin en ole enää palannut, ja suurin osa maidotonta. Mutta mm. smoothiessa ja kaurapuurossa (puhdas kaura käy mulle) käytän Foodinin herajauheita. Foodinin heraproteiinijauhe ei sisällä kaseiinia, ja siinä on laktoosia alle 1g/100g. Siksi vatsaystävällinen.

Merkinnät gluteenittomasta ym. on hyvin esillä.

Muutenkin tykkään Foodinin ”tyylistä”. On jyväskyläläinen perheyritys, joka tekee tiivistä yhteistyötä viljelijöidensä kanssa ympäri maailmaa. Pienet yhteisöt saavat hyvän ja varman korvauksen työstänsä. Ostin juuri eilen kvinoa-hiutaleita kaupasta, ja nappasin pussin kyseiseltä valmistajalta. Heidän nettisivuillaankin on hyvin tietoa tavasta toimia.

Karkit on tosiaan jäänyt kauppaan kesän alussa, mutta jätskit ja muut herkut ei. Itseasiassa raakasuklaa on sellainen, minkä karkeista itselleni sallin aina välillä. Nyt on kyllä ironmanin jälkeen maistunut herkut ihan liikaa, ja kun vielä olen monta päivää maannut kunnon flunssassa kotona, niin tästä ei seuraa mitään hyvää. Oon käynyt viimeksi puntarilla ennen ironmania. Nyt ylimenokaudella kun ei tarvitse murehtia hiilareiden riittämisestä treeneihin ja että syö tarpeeksi kehittyäkseen. Kroppakin on pitkään toiminut jo normaalisti, niin voisi olla hyvä sauma kokeilla lähteekö kropasta ylimääräiset kilot pois ja pääseekö viime kesän painoon. 🙂

En ole tosiaan ironmanin jälkeen käynyt kuin kerran vähän pyörittelemässä maastopyörällä, ja hirveästi tekee mieli lenkille. Tekee mieli maastopyöräilemään ja juoksemaan. Ihanaa, kun ilmat viilenee, juoksu on silloin niin kivaa. Mutta vielä en ole siinä kunnossa, että voisin lenkille lähteä. Päivä kerrallaan kuulostelen omaa vointia. Vielä joutuu yskimään ja niistämään ihan riittävästi, ja päätä särkee taas. Onneksi kirjoitin tämän bloggauksen jo päivällä. Nyt illalla pääkipuisena jäi enää vaan oikoluku. 🙂

Tahkoa, painoa ja tyhjää hallia

Viikon tekstit tulee jälleen tässä samassa. Muka kiireistä on ollu arki, kun se viime viikolla palasi työn ja koulun merkeissä.

Muutos100:sta ensin vähän. On ollu ihanaa saada tää herkkukierre katki, mutta kyllähän sitä taas on muutaman päivän jälkeen tehny herkkuja mieli. Yhtään ei helpota se, että kotona on leivottu mutakakusta synttärikakkuun, kavereiden syödessä hampurilaisia ja karkkia sekä itse kaupassa karkkihyllyjen ohi kulkiessa.

Keväällä paino oli sen 66, ennen ironmania 67 ja kuukausi ironmanin jälkeen reilut 68. No kun oon vaan löhönny treenin ollessa vähissä ja syöny paljon, ja lopulta jopa Muutos100:n edeltävänä viikonloppuna tuli syötyä normaalia enemmän, niin oli paino sitten viime maanantaina sellaset kivat 70.3. Niin tietty siis kiloa, ei ironman 70.3. Hah! 😀 Muutaman päivän kun söi normaalisti ja vähän vähemmän hiilareita kuin normaalisti kalorien silti ollessa lähellä 2000, vaikka päivät todella kevyitä onkin, niin johan alkoi suurin turvotus häviämään. Tänään puntari näytti 67.9 eli ne vlopun kerätyt nesteet ja hiilariturvotus on lähteny.

Nämä on skipattu viikon aikana, ja lisäksi miehen synttärikakku.
Nämä on skipattu viikon aikana, ja lisäksi miehen synttärikakku.
Päivällistä, välipalaa, iltapalaa, aamupalaa.. Lounasta työpaikan ruokalasta ohjeiden mukaan.
Mm. päivällistä, välipalaa, iltapalaa, aamupalaa.. Lounaan syön työpaikan ruokalassa ohjeiden mukaan.

Painon haluaisin sinne 63-65 kilon tasolle, missä olin 2013 keväälläkin. Eli muutama kilo tämän kevään lukemista siis pois. Joku kuitenkin miettii pituutta, niin sitä on 166 senttiä. Mutta katotaan mikä fiilis missäkin kohtaa ja sen mukaan sitten mennään. Ja onhan tässä ens kesään ja kisakauteen vielä pitkä aika. 🙂

Tällä viikolla saa taas miettiä syömisiä, kun on firman juhlaa ja hotelliyöpymistä, mutta eiköhän nekin klaarata jotenkin. Tahkolle mä otin omat eväät, tosin lounaalla kävin buffetissa syömässä hyvin. Tahtoo aina olla kisa- ja kannustuspäivien jälkeen pää kipeä. Huono syöminen ja juominen luultavasti syy. Nyt pidin siitä huolen, mutta silti päätä vähän kotimatkalla illalla särki.

Sitten siihen viikonlopun Tahkon reissuun. 🙂 Lähdin perjantaina kohti Tahkoa, koska siellä oli kiinnostunut pyöränostaja ja hyppäsin allaolevassa kuvassa olevien naisten matkaan. Olis kiva nähdä tuttuja kisaajia mm. täysmatkalla. Niitä matkoja kun ei Suomessa montaa oo, ja se on aina vähän erilainen tapahtuma kuin lyhyemmät matkat.

Pyörän kanssa jouduin ikävä kyllä tulla takaisin kotiin, mikä vähän harmitti. Eli myynnissä siis edelleen. Mietin jopa, että laitanko lopulta kuitenkin vaihtoehdoksi normivanteilla myyntiin ja Zippit sitten erikseen. Mavic Cosmic Elite vanteet löytyisi ja niihin uudet pinkit Vittoria Rubino Pro renkaat.

Ei ollu mikään lämmin päivä! 24 astetta vähemmän muuten kuin Frankfurtissa. Suomalaiselle oikein hyvät olosuhteet, vaikka vähän tuulikin. 🙂
Täysmatkan startti, 225 ihmistä lähti pitkään päivään.
Miesten puolimatkan startti.
Jaanabahan se siinä vilkuttaa.

Päivä oli täynnä onnistuneita suorituksia!! 🙂 Oli hienoa olla kannustamassa ja tsekkaamassa nuo Finntriathlon Tahkon maisemat, jos joskus ite siellä kisailee.

Sunnuntaina puolestaan oli Seinäjoella oikein hieno kesäpäivä, 23 astetta lämmintä. Mitä se tarkoittaa uimahallissa? Tyhjää!!! 🙂 Oma rata, jee!! Aikamoista treeniluksusta! 😉

Mukavaa viikkoa! 🙂