17 tunnin pääsiäinen

Monena vuotena pääsiäisenä on ollut ns. pääsiäiscamp, mikä on tarkoittanut isoa treenimäärää. Sellainen oli myös tänä vuonna! Alunperin mun oli tarkoitus olla töissä yhden käyttöönoton vuoksi, mutta se siirtyi ja sain keskittyäkin treeniin. Treeniä tulikin 17h yhteensä!

Muuten tein täysin ohjelman mukaan, mutta lauantain uinti oli vähän pitempi ja kovempi kuin pelkkä kelaus. Mutta siis perjantaina 4h maastopyörää ja 5km juoksua päälle. Lauantaina 1,5h altaassa ja 1,5h wattbikella nousevavauhtinen treeni ja lopuksi vielä juosten puolimaraton. Pelkäsin etukäteen, että mitä jalat tuumaa juoksusta ja riittääkö energiat, mutta jalat kesti hyvin ja energiat riitti. Oli kyllä ehdottomasti tämän vuoden paras treenipäivä!

Sunnuntaina tosin pari hyvää energistä treenipäivää sitten näkyikin väsymyksenä, mutta silti 3h tuntia maastopyörällä ja 4km juoksua päälle. Juoksu ei tuntunut samalta kuin perjantaina ja lauantaina, ylläri! 😀 Mutta joskus on tärkeää treenata myös väsyneenä ja enemmän sitä henkistä puolta. Tänään vielä 4h maastopyörälenkki, mistä meinasin pari tuntia kuluttaa Rideepin porukkalenkillä, mutta aattelin olevani tänään sen verran jarruna, etten viittinyt paikalle kaartaa. 😀 Perjantaina olin etukäteen aatellut mennä, mutta unohdin. Muistin vasta tuolla sen verran kaukana, että oli jo myöhästä. No onneksi sain edes lauantaille seuraa, sekä altaalle Heidin vetämälle treenille että juoksuun Eijasta. Mä oon paljon juossut Miiego-kuulokkeet korvilla musaa kuunnellen, joten olipahan taas kiva saada seuraa!

Lähteeltä pullo täyteen!

Juoksulenkillä oli pääsiäisenä ensimmäistä kertaa kevätkamppeet päällä! Ei takkia, ei hanskoja, eikä pipoa! Olipas ihanaa juosta osaksi paljasta asfalttia pitkin! Kaikki mtb-lenkit oli tosi matalilla sykkeillä, mutta tällaiset monen päivän määrät herätteli kyllä vähän kroppaa kevättä ja kesää varten. Ja Mallorcan leiriä.

Pakko mainita, että Seinäjoella ei ole vielä satanut tänään yhtään lunta! Lumimyrsky on vissiin kuitenkin tulossa, mutta ei ihan samalla voimakkuudella kuin Etelä-Suomeen.

Parempaa loppuvuotta kohti!

Alkuvuosi on ollut erilainen kuin mitä olen toivonut. Ei triathlonin suhteen, vaan kotiasioissa. Tapahtumia on ollut vähän liikaakin, joista osa on kuormittanut paljonkin. Suurimmasta mieltä painavasta asiasta en voi täällä tarkemmin puhua, mutta liittyy lapsen kehitysvammaan. Tytön nilkka joudutaan leikkaamaan uudelleen, molemmat koirat sairastelee, joista toisen kanssa mennään päivä kerrallaan kipulääkkeiden kera eteenpäin, miehen polvi tähystettiin… Tuossapa noita tapahtumia yhdelle kuukaudelle ihan riittävästi.

Noista johtuen muutamia treenejä on jäänyt välistä, mutta tärkeimmät on tullut tehtyä ja se on treenien kannalta pääasia. 🙂 Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen, ja henkinen kuorma on otettava treeneissä huomioon.

Sitten hypätäänkin viime vuoden ongelmaan eli veriarvoihin. Jos joku ei oo lukenut vuoden takaisia tekstejä, niin sen verran taustoja, että keliakiadieetti petti syksyllä 2016 itsestä johtumattomista syistä ja vitamiinit eivät imeytyneet, koska ohutsuolen nukka oli vähäinen (tätä ei tutkittu, mutta todennäköisin syy). Tuloksena onnettomat veriarvot raudan ja mm. d-vitamiinin suhteen. Oireita oli paljon, ja treeneissä himmailtiin kolmisen kuukautta.

Söin 200mg rautaa ja 100ug D-vitamiinia joka päivä. Sain niillä arvot kevääksi nousemaan. En kuitenkaan tajunnut, että auringon paistaessa pitäisi jatkaa D:n syömistä ja matalan mielialan vuoksi mittautin arvot kesäkuussa uudelleen. Ja lokakuussa tsekkasin jälleen, jonka jälkeen oon syönyt jälleen D:tä ja rautaa. Mutta en näköjään tarpeeksi, arvot eivät ole hyvät!

Ferritiinin eli rautavarastojen pitäisi kaikilla olla yli 40, vaikka viitearvot ovat 10-150. Mulla, kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla, se pitäisi olla 80-100. Mun arvo oli nyt 22. Mulla ei ole raudanpuuteanemiaa (koodi D50), vaan sairastan aliravitsemustilaa nimeltä raudanpuute (koodi E61.1). Nämä nyt ihan itsellekin ylös, koska olen taas eilisen illan asioita selvitellyt. Lisäksi oon ihmetellyt, että miksi ferritiini laskee saavutetusta tilasta, niin sain siihenkin vastauksen Facen Raudanpuute-ryhmästä: Rauta lähtee tippumaan, kun varastot eivät ole ehtineet täyttyä kunnolla. Kun ne ovat oikeasti täynnä, niin ruokavalio saattaa jatkossa riittää. Tämä oli nyt tärkeä juttu, ja luultavasti vuosi 2018 menee kokonaan rautaa syödessä.

Oon ostanut dosetin apteekista, ja yritän muistaa syödä nyt reilun määrän rautaa. 100mg, mitä olen syönyt, ei riitä. Mulla kun on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin en voi ottaa rautaa aamulla. Enkä sitten myöskään magnesiumia illalla, jos otan raudan. Raudan kanssa ei saa ottaa maitotuotteitakaan, ja viime keväänähän olin maidottomalla. Ainut, että nyt kalsium-arvo oli 2.16, kun alaraja on 2.15. Joten täytyy miettiä, että aloitanko maidottoman vai en. Täytyy aikatauluttaa jälleen päivä pillereiden vuoksi. 😀

Se, miksi lähdin noita tsekkauttamaan, että oon ollut normaalia väsyneempi ja pitkät juoksulenkit vaativat päiväunet. Sitten menkkojen jälkeen on taas useita päiviä pää kipeä, eli kuten vuosi sitten. Siksi tuli mieleen käydä mittauttamassa arvot. Muut veriarvot näyttävät nyt hyvältä:

Mutta tilanne ei siis todellakaan ole samanlainen kuin vuosi sitten, ja pystyn treenaaman. Kun vain tiedostaa, että palautuminen ja kehittyminen ei ole nyt optimaalista. Siksi on entistä tärkeämpää kuunnella itseään ja seurata palautumista Emfit QS:n avulla. Tässä kohtaa voisin sanoa, että onneksi Taru on mua houkutellut Barcelonaan. Nimittäin se tosiaan on vasta 7.10. eli alkusyksystä eikä loppukesästä, ja näin ollen treeniaikaa on enemmän.

Niin, ja kun veriarvot ei ole kunnossa, niin nuo vaikuttaa myös aineenvaihduntaan. Olen ollut syömättä herkkuja marraskuun lopusta saakka ja seurannut syömisiä, mutta toistaiseksi ei paljon painossa näy.

Mutta olen kyllä treenannut kaikesta huolimatta ja hyvällä fiiliksellä! Ja vk-treenitkin on onnistuneet. Eijan kanssa olen käynyt juoksemassa mäkivetoja ja pitkiksiä. Mm. sunnuntaina 25km rauhallinen pitkis. Lähdettiin aamusta -20 asteen pakkasessa liikenteeseen. Lenkin aikana pakkanen lauhtui muutaman asteen, mutta viima puolestaan yltyi. Vähän oli jäykkää menoa ja lopuksi tuntui vähän keuhkoissa, mutta oikein hyvä lenkki oli. Ja mikä parasta, tuo taisi olla nyt neljäs yli 20km lenkki tälle talvelle.

Maastopyörällä en oikeastaan ole ajellut nyt, kun lunta on ollut ja hiihtämään on päässyt. Ohjelman lyhyemmät pyörätreenit olen tehnyt sisällä wattbikella.

Olen varannut Barcelonan ironmanin reissulle majoituksen sekä lennot. Eli siitä ei tarvi enää murehtia, ne on varattu ja kunnossa.

Viikon päästä menen uudelle Aqua Plussan testausasemalle Ylöjärvelle testiin. Ensimmäistä kertaa pyöräilen ja juoksen maski naamalla. Valmiiksi jo ahdistaa, ettei saa henkeä kunnolla. 😀 Jännä nähdä, että mitä alkukauden testitulokset kertoo, ja mitä ne kertoo sitten keväällä ja kesällä. 🙂

Riittäiskö tämä höpinä tällä kertaa.. Palataan taas, kun ehdin kirjoitella.