Yyterimaratonin puoliska 21.5.2016

JPH Fysion tempon (20km pyörällä täysillä) jälkeen on oikean jalan lonkankoukistaja, pakara ja reiden ulkosyrjän alue vaivannut. Yhden juoksulenkin jätin kesken, oon käynyt kaksi kertaa LPG:ssä ja rullaillu ihan älyttömästi jalkaa.

Juoksin viime sunnuntaina 20km, joista 10km aerK, 5km vk1, 4km vk2 ja 1km ana. Jalka ei juoksun aikana ärtynyt liikaa. Tiistaina kävin pyöräilemässä Jumesniemen tempon (36km) upeissa maisemissa, ja ylämäet jouduin runttaamaan pyörällä, kun vaihteet eivät riittäneet. Tuolla lyhyellä matkalla nousumetrejä tuli 400, joten ihan peruslenkistä ei ollut kyse. No ei jalka parhaalta tuntunut, ja nyt eilen se sitten hierottiin kunnolla auki. Eihän ajankohta nyt mikään optimaalinen ollut, kun päivää ennen puolimaratonia. Mutta ei nyt kuitenkaan ollut tärkeästä kisasta kyse, joskin ehkä henkisesti kyllä. Oireiden perusteella teippailtiin persus kondikseen, piriformista siis silmällä pitäen.

Mietin, että juoksenko tänään, enkö juokse vai lähdenkö kokeilemaan. Kun on vaikea sanoa, että missä kunnossa jalka lopulta on, niin lähdin. Aattelin ilmoittautuessa, että maksanko 46 euroa keskeytyksestä.. 😉

Ensin klo 9.20 lähdettiin minä ja viisi miestä reilun viidenkympin pyörälenkille. Samalle lenkuralle, mikä tehtiin viime vuonna ennen puolimaratonia. Pari läksi omia vauhtejaan ajelemaan, ja me neljä jatkettiin rauhallisemmin. Jalka tuntui ihan hyvältä, ja yritin pitää hyvää kadenssia (poljinnopeus) yllä, etten ainakaan runttaisi yhtään.

Puoli tuntia jäi starttiin aikaa, ja pitkien vessajonojen vuoksi olin 4min ennen lähtöpaikalla. Siinä kiireessä auton ja vessan väliä juostessa jalassa jumia tuntui, mutta aattelin, että lähden tavoitetta kohden ja katotaan mitä tapahtuu. Tavoitehan oli se 1:49:59. Yritin löytää urheiluteippiä joltain tutulta, että saisin varpaani teipattua, mutta se jäi löytämättä. Viime sunnuntaina tuli yhteen varpaaseen rakko, ja iho oli siinä nyt ohutta rakon puhjettua, ja kun nyt valmiiksi tuntui jo juoksuaskeleella, niin tiesin, että voi muuten sattua juoksun aikana. 😀

Hyvin pystyinkin juoksemaan isossa 8 hengen ryhmässä noin 5:05 kilsoja. Toki mietin siinä, että kuinkahan mun käy. Olin kuitenkin tsekannut viime vuoden juoksua kalenterista, ja hyvin silloinkin sain pidettyä melkein kymppiin asti 5:05-5:10 min/km vauhtia, ja sitten oli tippunut. Mun mielestä reitin helpoin osuus on ekat seittemän kilsaa. Vähän siis riskillä juoksin, ja se kostautui sitten yhdeksän kilometrin jälkeen, kun jalka veti ihan tönköksi ylämäessä. Vauhti tippui kuin seinään.

Mietin, että heti kun askellus muuttuu linkuttamiseksi, niin keskeytän. Ihan sillä, että mitään isompaa vammaa ei tuu. Kolmisen kertaa taisin laittaa kävelyksikin, kun tuntui niin p*skalta. Toki en montaa metriä kävellyt, mutta ees vähän armoa. 😀 Oikeastaan noista kilsoista ei oo mitään ihmeellistä kerrottavaa, muuta kuin ne oli hemmetin pitkiä ja ihmisiä juoksi jatkuvasti ohi.

19,5km kohdalla puhkesi rakko ja se sattui, ja nyt sattui kumpaankin jalkaan. 😀 No aattelin, että voin ihan hyvin juosta maaliin, vaikka askellus muuttuikin. Maaliin on niin lyhyt matka. Mitään kiriä en missään vaiheessa ottanut, koska a) en pystynyt ja b) ajalla ei ollut enää minkäänlaista merkistystä. Mutta söihän se naista juosta oman aerobisen kynnyksen vauhtia, ja syke on vk2:lla. Viime vuoden ajasta jäin lopulta 3,5 minuuttia ja haaveesta viitisen minuuttia. En tiedä olisiko hyvänä päivänä mennyt alle 1:50, vai ei. Nyt sitä toki ei tiedä. Onneksi sentään kaikki muut juoksi hienoja ennätyksiään, niin hienoa, hyvä te!! 🙂

Meri siellä.
Meri siellä.

Ei auta, treeni tuli tehtyä. En tiiä oliko niin järkevä juttu, mutta jälkeenpäin on turha jossitella. Sanna muistutteli mua, että 1,5v sitten kun ajelin hänen Bkool-trainerillaan maksimiwatteja ohjelmassa olevaan (traineri kiinni tietokoneessa, muuttaa vastusta automaattisesti) ylämäkeen, niin lonkankoukistaja vihoitteli sen jälkeen pitkään, yli kuukauden. Mitä tästä siis opimme? Älä runttaa pyörällä tai huolehdi lonkankoukistajista erityisesti runttausten jälkeen.

Pari tuntia autossa istuessa välillä tuntui lonkankoukistajassa paljon, välillä sisentäjässä ja välillä pakarassa. Kävellessä tuntuu reiden ulkosyrjälläkin. No niin paljon oon rullaillut nyt reiden ulkosyrjää viime viikkojen aikana, että seuraavaksi pahoinpidellään sitten sisentäjä ja edelleen pakaraa. Vähän himmailen tuon ulkosyrjän kanssa nyt, kun sitä oon niin paljon rullaillut. Sekään kuulemma ei oo tervettä, ettei kalvo paksuunnu.

Jännä kuinka sattuikaan kylmäpussi kotoa mukaan. ;)
Jännä kuinka sattuikaan kylmäpussi kotoa mukaan. 😉

Pyörä 53.6km: 1:51:41, 28.8km/h, keskisyke 136.
Juoksu 21.1km: 1:54:44, 5:24min/km, keskisyke 177, kadenssi 180.

Viime vuoden raportti samaisesta treenipäivästä löytyy täältä. Oisko pitänyt sittenkin valita triathlonmessut Espoossa Porilaisen marssin sijaan? 😉 Kyllähän sitä ehti yksin autossa istuessaan pohtia kaikenlaista, sekä negatiivisia että positiviisia ajatuksia. Mm. mihin musta tässä lajissa lopulta on, tuleeko kehittymisessä raja vastaan, nyt se tavoitteena ollut muutama kilo pois… Niin, ja pojan ensimmäinen kysymys oli, että saiko äiti palkinnon? En saanu. Miksi? 😀 En muuten ottanu ees sitä tarjolla ollutta mitalia, toki laatikon pohjalle se olis sujahtanut.

Kisakalenterin viilausta

Nyt löytyy kisakalenterista multakin koko sarja: pikamatka, perusmatka, puolimatka ja täysmatka.

Ensinnäkin voitin tällä viikolla Finntriathlonin facebook-sivulla osallistumisen Vierumäelle perusmatkan kisaan!! Jee! 🙂 Mä todella harvoin osallistun mihinkään arvontoihin. En koskaan tietenkään mihinkään Kahvitaukojen, Tykkää jos olet äiti, Mökki, Rantapallo jne. ryhmien arvontoihin, joissa pitää tykätä ja jakaa. Tällä viikollakin mm. nuo kaksi ensimmäistä on luvannu kaikille jakaneille aurinkolasit ilmaiseksi. 😀 Ja ihmiset menee näihin kerta toisensa jälkeen.

Enkä oikeastaan jaa ikinä minkään oikeiden firmojenkaan kuvia, että voisi voittaa jotain. No Finntriathlon on tietty oikea, ja riitti, kun kuvaa kommentoi, joten se oli mun juttu ja ylläri, ylläri olin yksi voittajista! Siitä tuli heinäkuun alkuun siis perusmatkan kisa. 2014 olin muuten paikan päällä seuraamassa kisaa, hienot on puitteet! Vesi kirkkaanvihreää! Mutta tuolta olikin sitten kamala mäki ylös! 😀

Kesäkuussa Suomessa on monta pikamatkan kisaa, mutta vain yksi löytyi, mihin pystyy osallistua triathlonpyörällä. Se on SM-kisa Himoksella. Muut ovat peesivapaita kisoja, mikä tarkoittaa sitä, että triathlonpyörällä ei saa ajaa (pitää olla kädet jarruilla koko ajan). Olisin mielelläni mennyt Vanajanlinnaan samana viikonloppuna Finntriathlonin kisaan, kun tuo SM-sprintti ei oo ihan mun juttu. Liian kova sarja tää N35-39 mulle! 😀 Mutta ajatuksena on kuitenkin vaan lopulta Kööpenhaminan ironman, johon on enää 99 päivää, ja kaikki treenit ja kisat kuitenkin kasvattaa kuntoa kohti kauden päätapahtumaa! 🙂

Samalla tässä yritän luoda itselleni rauhallisempaa fiilistä ens viikonloppua varten. Viikon päästä on Yyterimaraton, jossa juoksin viime vuonna kovalla treeniviikolla 1:51:16. Mulla on ollut tavoite ja se on alle 1:50. On sitten vaikka 1:49:59, mutta alle 1:50 kuitenkin. Ei se salaisuus oo, mutta eri asia on, että pystynkö siihen.. Tällä hetkellä mun juoksu ei kulje, eikä kulje uintikaan. Onneksi ees pyörä tuntuu hyvältä. Flunssan jälkeen en oo päässy samaan flowhun kuin ennen sitä, ja uintiin vaikuttaa lisäksi pyörällä kaatuminen, josta on nyt viisi viikkoa. Tosin ei sitä juoksun flowta vk-vauhdeissa ollut. 😀

Huomenna vuorossa on 20km juoksu, tiistaina 36km harkkatempo Pirkanmaan mäissä, joten ei ne jalat lauantaina ihan fressit oo. Mutta ei ollut viime vuonnakaan. Lisäksi ajan puolimaran alle saman 54km pyörälenkin, minkä viime vuonnakin. Parempikuntoiset ajaa 93km Häijäästä Yyteriin.

Niin, siis tuo 1:50 alitus vaatii 5:10min/km vauhtia ja se on mulle jo tosi kovaa vauhtia pitää tuon 21km. Joten katsotaan ens lauantaina kuinka naisen käy, tuleeko ennätystä vai ei. Mä vähän jo luovutin, mutta valmentaja ei, ja samalla muistutti kuinka näillä haetaan elokuulle vauhtia. Ja syksyllähän voi sitten lähteä hakemaan ennätystä tuoreimmallakin jaloilla. 🙂

Päivitin kisat nyt tuonne Kisakalenteria ja -tarinoita sivuille. Sitä löytyy kaikki edelliset kisat ja niiden raportitkin. Aika monelta vuodelta jo. 😀 Ensimmäisellä puolimaratonilla Vaasassa vuonna 2009 meni muuten aikaa 2:20.

♥♥♥

Taisi tuntua viime keväänäkin, että en ollut valmis kesän kisoihin. Niin tuntuu nytkin. Ehkä mä vaan odotan itteltäni liikoja! 😉