Lähes treenitön viikko

Viime viikolla tuli treeniä ainoastaan kolme tuntia. Yksi tunti wattbikella jalan testaamista ja 2h triathlonpyörällä maantiellä. Miksi noin vähän? No siis jalka paisui ja oli todella kipeä. Sisko onneksi kyseli vakuutusten perään, ja niitä selvittelin, niin tajusin, että mähän otin viime kesänä urheililjan laajennuksen mun vapaa-ajan vakuutukseen. Soitin Fenniaan, ja totesivat, että tässä tapauksessa vakuutus korvaa erikoislääkärillä käynnin sekä mahdollisen kuvauksen.

Kävin maanantaina ortopedillä, ja hän sanoi, että luultavasti kyse on nivelkapselin repeämästä, ja se on vuotanut verta. Ja jos viikon päästä ei ole parempi, niin sitten magneettiin. Ja kivun rajoissa saan liikkua. Se tarkoitti sitä, että alkuviikosta ei tehty yhtään mitään. Mutta torstaina vähän kokeilin wattbikella ajoa, että saisin kropasta kuonat liikkeelle. Lahden ironman 70.3 -kisan jälkeen, kun en ollut liikkunut yhtään.

Sitten meillä juhlittiin lauantaina tyttöjen rippijuhlia. Ne vaativat järjestelyjä sekä muutaman vähäunisen yön. Juhla-aamu alkoi klo 6 kampaajalta. Tosin kirkossa jo toisen kaksi tuntia sitten kiharrettu tukka oli melkein suora. Päivä oli oikein onnistunut. <3 Kiitos siitä kuuluu meidän kanssa tyttöjä juhlineille! Niin, ja korkkarit sain jalkaan. 😉 Kotona tosin kuljin paljon ilman kenkiä.

Yleensä en blogiin enkä instaan lasten kuvia ja kasvoja laita, mutta nyt teen poikkeuksen. Iso juhlapäivä vaatii kyllä yhden kuvan! <3 Kuva: Heidi Salomäki

Sunnuntaina oli kuitenkin ihan veto poissa, niin illalla 2h pyörälenkki oli tosi väsynyttä touhua. Onneksi viikko oli myös palautteluviikko Lahdesta, niin valmentaja totesi, ettei treenaamaton viikko haittaa. Eilen jutellessa myös sovittiin, että tänään kokeilen Supersprintissä juoksua. Jos tulee kipua, niin jätän kesken. Mutta viikonlopun pitkät treenit täytyy onnistua, muuten Joroisilla 21.7. kisattava SM-puolimatka jää väliin. Ja meillä oli siis muistaakseni lauantaina 12km ja sunnuntaina 24km juoksua. Kunnon testi jalalle kyllä. Ja onneksi neljä päivää aikaa vielä toipua.

Jalalla onnistuu nyt lopputyöntö/varvastyöntö kivuitta, mutta jokainen kävelyaskel kuitenkin tuntuu. Pehmeä pohjaisella tennarilla on mukavin kävellä, vaikka ohjeistettiin kyllä kovapohjaisella kengällä kävelemään. Olenkin lainannut pojan Adidaksen sandaaleja, ja kulkenut niillä sen verran, että oon saanut rakot. 😀