Lanzaroten treenileiriltä kotiuduttu

Viimeisen päivän treeneihin kuului alaseiska, toiselta nimeltään V7. Se on juoksulenkki, joka lähtee Villalta alaspäin rantaa kohden ja tietenkin sieltä pitää nousta takaisin ylös. Tämä oli itselleni ensimmäinen lenkki tuolla, ja V7 nimitys oli maineensa veroinen. V tulee siis v*ttumaisesta. 😀 Oli aikamoinen nousu takaisin, puoli kilometriä täydellisen kovaan vastatuuleen yli 8min/km vauhtia. 😀 Lenkistä tulee kokonaisuudessaan 8.3km tai 8.6km, jos ei kävele ison tien reunaa lähtöpaikalle.

Juoksun päälle vielä altaassa 1200m uintia. Siinä oli perjantain treenit, ja sitten kotimatkalle. Matka meni hyvin, ja illalla olimme Helsingissä kympin jälkeen. Siitä Tikkurilaan hotelliin yöksi, ja vähän meinasi hermo mennä pyörälaukun kanssa. Lanzarotella bussikuski rikkoi mun pyörälaukun vetokahvan, ja se vähän hidasti laukun kuljettamista. Sokos Hotel Vantaan aulaan päästyä aloitti juuri Neljä Ruusua soittamaan, ja keikan sijaan pyysimme mahdollisimman hiljaista huonetta. Saimmekin kuudennesta kerroksesta ihan perältä. 🙂

Aamun näköala, aurinko paistoi.

Yöunet, aamupala ja junamatka kotiin. Kenelläkään ei ollut kuulemma ollut ikävä. Arki, koulu ja työ, ei ollut ehtinyt. Toinen tytöistäkin totesi vaan, että sori. 😀 Mä totesin näihin tervetulotoivotuksiin, että ens keväänä mä voin sitten hyvällä omalla tunnolla lomailla kaksi viikkoa. 😉 Meitä nimittäin tuli neljä pois ja kuusi jäi toiseksikin viikoksi leireilemään.

Kuukausi sitten pelkäsin, että pärjäänköhän leirillä mukana ja tästä keskusteltiin Kaitsunkin kanssa. Mutta maaliskuu todellakin teki ihmeitä, ja hyvin pärjäsin menossa mukana. Vain yhden juoksulenkin jätin välistä. Toki leirillä on tapana, että kovakuntoisimmat tekee mm. pyörän päälle pitempää juoksua kuin huonokuntoisimmat. Tason ja ajan mukaan.

Blackrollin minirulla ja pallot auttoi kropan kaktuksiin. 😉

Treenitunnit 32,5h:
Pyörä 23:23
Uinti 4:44
Juoksu 4:11
Voima 0:20

Onnistunutta leiriä ja kotiinpalua on varjostanut yksi asia. Olen ottanut väärän märkäpuvun mukaani! Tarkoittaa siis, että yhdellä miehistä ei sopivaa pukua ole nyt leirillä. Meidän kaikkien puvut roikkuivat samassa paikassa, ja itse laitoin aina omani vasempaan reunaan kuivumaan. Sieltä sen nytkin illalla hämärässä nappasin, laitoin pussiin ja pyörälaukkuun. En vaan muistanut, että torstain uinnin jälkeen me juoksimme Villalle, joten en ollut itse laittanut pukua kuivumaan. Harmittaa todella paljon. Olisi pitänyt tarkistaa!

Lanzarote, päivä 7

Tänään oli viimeinen kunnon treeni, huomenna kotiin. Ohjelmassa oli 155km pyörää ironmanin reitillä ja 3km juoksua päälle. Ollaan kaikki paikat jo aikaisemmin kierretty yksittäisillä lenkeillä, paitsi Arrietasta Nazaretiin on jäänyt ajamatta. Joten tiedossa oli mitä tulevan pitää.

Aamu alkoi pilvisenä. Tänään olikin ensimmäinen kerta, kun aurinko oli pilvessäkin välillä. Lähdettiin jo ennen ysiä matkaan, ja ensimmäisen tunnin täytyi käyttää irtohihoja lämmittämässä. Kuvittamassa muutama kuva eiliseltä lenkiltä, nimittäin tänään oli tiedossa treeniä niin pitkään, ettei kauheasti ylimääräisiä pysähdyksiä voinut pitää. Kaksi stoppia kuvaamisen takia ollaan tehty. Syynä ylläri ylläri mun blogi. 😀

Matkassa oli Johanna, Jarmo, Petri ja minä. Oli aikamoinen tuuli, suurimmaksi osaksi sivutuulta. Jarmo katteli mun ajamista, ja sain siltä hyvän neuvon: Pyörä pysyy tiellä, kun veto (pyöritys) on päällä koko ajan. Yhtäkkiä ei saa lopettaa polkemista, eikä nousta ala-asennosta ylös. Tätä neuvoa tottelin, ja ensimmäistä kertaa tulin jopa 50km/h sivutuulessa.

Mutta täytyy sanoa, että tänään oli niin paha sivutuuli, että se meinasi viedä mennessään muutaman kerran. Sai tosissaan tehdä töitä, että pyörä pysyi tiellä. Jossain kohtaa vauhtia oli paljon, ja tuuli vaan puski ulos, enkä tiennyt mitä tehdä. En uskaltanut nousta ylös jarruttamaan, ja kun vauhtia on yli 40km/h, niin meinasi vähän paniikki iskeä. Onneksi ylämäkeen vauhti hidastui ja kaikesta huolimatta pysyin tiellä.

Mirador del Rio näkyy jo.

Neljä tuntia tuli nopeasti, mutta viiden tunnin jälkeen ensimmäisen kerran loppui energiat. Tajusin sen heti, ja seuraavalta huoltsikalta kaksi Snickersiä ja Pepsi. Kyllä helpotti. Eilen söin liian vähän. Brunssilla lämmiteltiin aamupalan lisäksi edellispäivän ruokia, ja mulla ei pastaa ollut kuten muilla. Sitten vielä toisilla illalla pizza, ja mulla se salaatti ranskalaisten kera. Ei vaan riittänyt.

Onneksi tankkaus toi tulosta! Tässä vaiheessa sivutuuli oli tehnyt tehtävänsä, ja mulla oli niskat todella jumissa. Oikeasti siis kipeät. Niin kipeät, että Nazaretin jälkeinen muutaman kilometrin huonokuntoinen tie oli ihan killeri. Kyyneleet nousi silmiin, kun sattui niin paljon.

Vielä pieni droppi vajaa tunti ennen Villaa, ja oli otettava kaksi geeliä, jotka onneksi auttoi. 1,5h loppulenkistä ei ollut nautintoa niskojen takia. Myötätuulta ei paljon lenkillä näkynyt, vaikka moneen eri suuntaan saarta ajettiinkin. Sivutuulta tosiaan riitti.

Illalla grillailtiin.

154,9km. 6h50min. Keskivauhti 22,6km/h. Syke 135. Nousumetrit 2035m. Päälle 3km juoksua. Mahtava treeni!

Nyt pyöräkin on jo purettu ja pakattu laukkuun. Niin se viikko hurahti. Huomenna tosiaan osa porukasta lähtee kotiin, suurin osa jää vielä tänne toiseksi viikoksi. Kaksi vuotta sitten Mallorcalla riitti hyvin viikko, mutta nyt voisi hyvin treenata vielä toisenkin viikon. 😉