Fiilikset ennen SM-puolimatkan kisaa

Nyt olisi taas paljon asiaa, niin syömisisistä, painosta, treeneistä kuin fiiliksistä. En millään saa niitä yhteen postaukseen, mutta aloitetaan jostain. 😀

Kävin viime viikolla hierojalla, ja valittelin kolmatta kertaa vasemman pohkeen alaosaa. Hieronnan aikana Marjo totesi, että jumi/tulehdus on niin syvällä, että hän ei sinne käsin pääse, koska käsittely ei sitä ole helpottanut. Sanoi, että nyt täytyy keksiä jotain muuta ennen kuin jalka menee pahemmaksi. Suositteli akupunktiota tai mahdollisesti LPG:tä, ja soitinkin heti hänen suosittelemalle tyypille Minnalle (Lakeuden Fysiopiste). Sain puolen tunnin peruutusajan perjantaille, ja Minna totesi neulojen menevän syvemmälle kuin LPG-laitteen ja ei myöskään ärsytä, jos siellä jotain tulehdusta on. Valinta oli siis akupunktio.

En olisi ikinä uskonut, mutta neulat auttoivat heti ekalla kerralla. Viikonloppuna oli yhdistelmätreeniä ja mm. nousevavauhtinen kymppi. Pohkeen alaosaan ei sattunut yhtään, yläosassa vaan tuntui. Soitin vielä toisenkin ajan, ja kävin tänään aamusta. Akupunktiopäivänä saa urheilla, ja pientä treeniä on ohjelmassa tänään.

1,5 viikkoa sitten totesin Kaitsulle, että jos en olisi maksanut Joroisten osallistumismaksua, niin en osallistuisi puolimatkan kisaan. Haluaisin vain treenata, koska Hampuri tulee niin pian. Viikonlopun treenit sujui hyvin, ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että kyllä sinne klassikkoon voisikin lähteä! 😀 Ja tavoitteena tietty viime vuoden 5.26 ajan rikkominen. Hyvänä päivänä onnistuu, huonona ei. Sen näkee lauantaina, että kuinka sujuu. Stressiä en aio tosiaankaan ottaa.

Viime vuonna uintiin meni 33 minuuttia, pyöräilyyn 2:48 ja juoksuun 1:57. Jännä nähdä, että mitä lauantaina mikäkin osuus ottaa. Hyvin samanlaista keliä luvattu kuin viime vuonnakin (alle 20 astetta), mutta ilman sadetta. Sopii siis mulle huomattavasti paremmin kuin joku 25 astetta. 🙂

Tällä viikolla oltiin tosiaan reissussa, ja tyttären toiveesta suunnattiin Lahteen. Kävin maanantai illasta juoksemassa, ja se tuntui hyvältä. Lenkki oli vain vajaa 45min, olisi voinut juosta pidempäänkin!

Lomalla treenaaminen on mukavaa, voi tehdä treenin illalla myöhään tai aamulla aikaisin. Klo 7 sovittiin treffit Tarun kanssa maauimalaan. Oli tosi kiva aamu-uinti, vähän kelausta ja muutama kisavauhtinen veto. Samavauhtisen uimarin kanssa saisi aikaan kyllä loistavia treenejä, yksin tulee liian usein vaan kelailtua mukavuusalueella.

Oon lopettanut puntarilla käymisen ja ollut mm. syömättä karkkia neljä viikkoa. Tänään kävin puntarilla tämän bloggauksen vuoksi, ja paino ei ole tippunut. On 2kg enemmän kuin viime vuonna Joroisilla, mutta en anna lukeman häiritä. Se on nyt mitä on. 🙂 Pääasia, että mulla alkaa olemaan hyvä fiilis. Mieli ei ole enää alakuloinen, kuten aikaisemmin valittelin. Neljä viikkoa on mennyt myös isoa D-vitamiiniannosta, ja uskon arvon nyt nousseen viitearvoihin. Jatkan puntarikieltoa. 😉

Mä oon monet pyöräkengät omistanut ja monilla ajanut, mutta täydellisiä mulla ei ole ollut. Pitkien lenkkien jälkeen isovarpaat on kipeinä, ja viime vuoden täysmatkan jälkeen päätin, että pinkit pyöräkenkäni lähtevät vaihtoon. Laken talvimaastopyöräkengistä oon tykännyt todella paljon, ja nyt eilen tuli postissa Laken triathlonkengät. Tilasin puoli numeroa isommat mihin kokotaulukko viittaa, että lämpöisellä kelillä jalkojen turvotessa olisi vielä hyvin tilaa. Päällimmäinen kangas on niin ohutta, että varpaat eivät tule mustumaan. Älä tee niin kuin mä teen, mutta laitan uudet pyöräkengät puolimatkalle! 😀 Klossien paikan kanssa pitää olla vaan tarkkana, että saa pyöritykseen hyvin voimaa.

Hyvillä mielin siis huomenna kohti Joroista. Kisan jälkeen pikaisesti kotia kohti, että on virkeänä sunnuntaina klo 10 kirkossa kummitytön konfirmaatiossa.

Kesä korkattu, osa 1

Tänään oli ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, 16 astetta lämmintä. Suunnittelin jo alkuviikosta, että jos oon jo hyvällä mallilla flunssan kanssa, niin lopettelen työt vähän aiemmin ja lähden maantielle ekaa kertaa tänä kesänä Suomen teillä. Tarkoitus oli pyöräillä vanhempieni mökille, mutta suunnitelmat muuttuivat ja tein sitten ihan vain paikasta a paikkaan a -lenkin.

Oli kuulkaa päällä vain pyöräilypaita, hihat, tuuliliivi, pyöräilyhousut, säärystimet ja sukat. Ekaa kertaa tänä vuonna ilman pitkiä housuja, hanskoja ja pipoa. 😀 Polvet siis näkyvissä!

Oon lukenut taas tänä keväänä ihan liikaa somesta ihmisten kommentteja pyöräilijöistä maanteillä, ja itsekin jo jonkin verran pyörän päältä nähneenä tiedän, että kaikenlaisia autokuskeja mahtuu mukaan. Niitä, jotka eivät oikeasti ymmärrä, että ohittavat liian läheltä ja niitä, jotka tekevät sen tahallaan. Mä en halua tappaa itteäni tuonne. Auton kanssa pyöräilijä aina toiseksi.

Miten yritän sitten huomioida pyöräilijänä autoilijat?
1. Laitan värikästä päälle, että mut erottaa kaukaa. En enää koskaan osta mustaa kypärää, vaan värikkään. Pinkki kypäräni näkyy kauas. Tänään päällä oli lisäksi pinkit hihat ja pinkki tuuliliivi.

2. Ajan niin reunassa tietä kuin pystyn. Jos on 40-50cm asfaltoitu piennar, niin se on helppoa. Jos piennar on 10cm, niin yritän seurata valkoista maalattua viivaa. Jos valkoinen viiva on uudempaa mallia ja sellainen paksu kuminen, niin se on liukas ja sen päällä ei voi ajaa. Inhottavaa on, jos on tuon maalatun viivan lisäksi 10-20cm piennar, niin on ajettava autotien puolella. Ja jos piennar on täynnä hiekkaa, niin siellä ei voi ajaa.

3. Jos on pyörätie, niin ajan siellä. Tiedän, että autoilijoita ottaa päähän, että pyörätien sijaan ajetaan autotiellä. Mun reitti kulkee yleensä aina Seinäjoelta Peräseinäjoen kautta maailmalle, koska niin pääsen nopeiten maantielle ja siellä on kymmenisen kilometriä hiljaista pyörätietä, joten mikä sen parempaa, kun saa ajaa omaa 30km/h vauhtia turvallisesti. Tänään tuli kaksi koululaista vastaan pyörillä, ja yksi skootteri meni ohi. Tässä meidän asuntoalueella on 30km/h rajoitus, joten tässä ajelen maantiellä pyörätien sijaan.

4. Autotiellä ajaessani liikennesäännöt autojen mukaan, ja pyörätiellä pyöräilijän liikennesäännöt.

Jos näistä huolimatta aiheutan hampaiden kiristystä autoilijalle, niin oon ainakin yrittänyt. Tänään muutama ohitus melko läheltä isolla paketti- ja asuntoautolla sekä kaksi vastaantulijaa ohitti edellä menevän auton juuri mun kohdalla. Toinen kuitenkin selkeästi otti muakin huomioon tilaa antaen.

Oli kiva huomata, että Mäyryn lähellä muutamassa alamäessä, jossa aikaisemmin olen aina ajanut yläasennosta pystyin nyt ajamaan ala-asennosta, vaikka vauhti nousi yli 40km/h ja oli sivutuuli. Jotain oppia Lanzaroten keikka toi. 😉

Oon vuoden käyttänyt BV Sportin Elite kompressiosäärystimiä, ja tykännyt niistä todella paljon. Nyt on toisetkin ja lisäksi hihaa ja lippaa! 🙂 Onnisportilta löytyy!