Fiilikset ennen SM-puolimatkan kisaa

Nyt olisi taas paljon asiaa, niin syömisisistä, painosta, treeneistä kuin fiiliksistä. En millään saa niitä yhteen postaukseen, mutta aloitetaan jostain. 😀

Kävin viime viikolla hierojalla, ja valittelin kolmatta kertaa vasemman pohkeen alaosaa. Hieronnan aikana Marjo totesi, että jumi/tulehdus on niin syvällä, että hän ei sinne käsin pääse, koska käsittely ei sitä ole helpottanut. Sanoi, että nyt täytyy keksiä jotain muuta ennen kuin jalka menee pahemmaksi. Suositteli akupunktiota tai mahdollisesti LPG:tä, ja soitinkin heti hänen suosittelemalle tyypille Minnalle (Lakeuden Fysiopiste). Sain puolen tunnin peruutusajan perjantaille, ja Minna totesi neulojen menevän syvemmälle kuin LPG-laitteen ja ei myöskään ärsytä, jos siellä jotain tulehdusta on. Valinta oli siis akupunktio.

En olisi ikinä uskonut, mutta neulat auttoivat heti ekalla kerralla. Viikonloppuna oli yhdistelmätreeniä ja mm. nousevavauhtinen kymppi. Pohkeen alaosaan ei sattunut yhtään, yläosassa vaan tuntui. Soitin vielä toisenkin ajan, ja kävin tänään aamusta. Akupunktiopäivänä saa urheilla, ja pientä treeniä on ohjelmassa tänään.

1,5 viikkoa sitten totesin Kaitsulle, että jos en olisi maksanut Joroisten osallistumismaksua, niin en osallistuisi puolimatkan kisaan. Haluaisin vain treenata, koska Hampuri tulee niin pian. Viikonlopun treenit sujui hyvin, ja tuli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, että kyllä sinne klassikkoon voisikin lähteä! 😀 Ja tavoitteena tietty viime vuoden 5.26 ajan rikkominen. Hyvänä päivänä onnistuu, huonona ei. Sen näkee lauantaina, että kuinka sujuu. Stressiä en aio tosiaankaan ottaa.

Viime vuonna uintiin meni 33 minuuttia, pyöräilyyn 2:48 ja juoksuun 1:57. Jännä nähdä, että mitä lauantaina mikäkin osuus ottaa. Hyvin samanlaista keliä luvattu kuin viime vuonnakin (alle 20 astetta), mutta ilman sadetta. Sopii siis mulle huomattavasti paremmin kuin joku 25 astetta. 🙂

Tällä viikolla oltiin tosiaan reissussa, ja tyttären toiveesta suunnattiin Lahteen. Kävin maanantai illasta juoksemassa, ja se tuntui hyvältä. Lenkki oli vain vajaa 45min, olisi voinut juosta pidempäänkin!

Lomalla treenaaminen on mukavaa, voi tehdä treenin illalla myöhään tai aamulla aikaisin. Klo 7 sovittiin treffit Tarun kanssa maauimalaan. Oli tosi kiva aamu-uinti, vähän kelausta ja muutama kisavauhtinen veto. Samavauhtisen uimarin kanssa saisi aikaan kyllä loistavia treenejä, yksin tulee liian usein vaan kelailtua mukavuusalueella.

Oon lopettanut puntarilla käymisen ja ollut mm. syömättä karkkia neljä viikkoa. Tänään kävin puntarilla tämän bloggauksen vuoksi, ja paino ei ole tippunut. On 2kg enemmän kuin viime vuonna Joroisilla, mutta en anna lukeman häiritä. Se on nyt mitä on. 🙂 Pääasia, että mulla alkaa olemaan hyvä fiilis. Mieli ei ole enää alakuloinen, kuten aikaisemmin valittelin. Neljä viikkoa on mennyt myös isoa D-vitamiiniannosta, ja uskon arvon nyt nousseen viitearvoihin. Jatkan puntarikieltoa. 😉

Mä oon monet pyöräkengät omistanut ja monilla ajanut, mutta täydellisiä mulla ei ole ollut. Pitkien lenkkien jälkeen isovarpaat on kipeinä, ja viime vuoden täysmatkan jälkeen päätin, että pinkit pyöräkenkäni lähtevät vaihtoon. Laken talvimaastopyöräkengistä oon tykännyt todella paljon, ja nyt eilen tuli postissa Laken triathlonkengät. Tilasin puoli numeroa isommat mihin kokotaulukko viittaa, että lämpöisellä kelillä jalkojen turvotessa olisi vielä hyvin tilaa. Päällimmäinen kangas on niin ohutta, että varpaat eivät tule mustumaan. Älä tee niin kuin mä teen, mutta laitan uudet pyöräkengät puolimatkalle! 😀 Klossien paikan kanssa pitää olla vaan tarkkana, että saa pyöritykseen hyvin voimaa.

Hyvillä mielin siis huomenna kohti Joroista. Kisan jälkeen pikaisesti kotia kohti, että on virkeänä sunnuntaina klo 10 kirkossa kummitytön konfirmaatiossa.

Kisaviikon rentoutumista kiipeillen

Viime kesänä Vuorisportin auettua meillä oli lasten kanssa puhetta, että menisimme sinne. Tyttären jalka leikattiin 10kk sitten, ja se esti kiipeilyt ennen leikkausta ja sen jälkeen. Vieläkin jalan kanssa on kipuja, mutta nyt lähdettiin testaamaan, että kuinka paljon haittaa kiipeilyä. 🙂

Luin jostain, että kesäloman ohjelmaa ei saisi tehdä vain lasten ehdoilla, vaan koko perheen. Tätä hyödynnettiin kahden yön yli reissun suunnittelussa. Itä-Suomeen ihailemaan järviä ja maisemia, ihan ilman aikatauluja ajeltaisiin ja pysähdeltäisiin missä ja koska halutaan. Ainut tarkempi suunnitelma oli, että tiistaina käytäisiin Vuorisportissa Sastamalassa kiipeilemässä kiipeilypuistossa, pelailemassa minigolfia ja/tai suppailemassa järvellä. Ja sen jälkeen kotiin.

Todettiin matkalla, että on luvattu sadekeliä. Hyvä puoli siinä, että porukkaa olisi vähemmän ja huono siinä, että jos kunnolla sataa, niin päivä jää kyllä lyhyeksi. Vuorisportissa on tosiaan kiipeilypuiston lisäksi mahdollisuus pelata mm. minigolfia ja beachiä, vuokrata sup-lautoja, fatbikeja eli läskipyöriä, kanootteja ja venettä. On pari keilarataa ja saunatilatkin. Vuorisportin tilat on Ellivuoren hotellin alakerrassa. Itse hotelliahan on remontoitu, ja esimerkiksi aula on kyllä saanut aikamoisen muodonmuutoksen!

Vähän etukäteen jännitin, että mitä meidän poika kiipeilystä tuumaa ja kuinka taidot riittävät. Harjoitusradalla aattelin, että tästä taitaa tulla vaikeaa. Mutta mitä vielä! Ensimmäisen oikean radan kulki mun ja miehen välissä, ja lopulta ei edes paljon apua tarvinnut. Ja nautti kyllä suunnattomasti. Muu perhe suoritti sporttiradan, joka on toinen alhaalla olevista radoista. Pituudesta oli tuossa radalla hyötyä, mutta niin vaan hienosti tytötkin sen läpäisi!

Kuvasin, kun koko perhe näkyi. Ihan ei kuvassa erota. 😀

Kolmas rata meni yläilmoissa, ja sinne uskalsi vain toinen tytöistä. Tai perheen miehet menivät pitkälle vaijeriliu’ulle, ja minä ja toinen tytöistä emme yläilmoihin halunneet. Korkeat paikat ei oo kivoja, ja vähän kyllä mietin, että mitähän lihakset näin kisaviikolla tuumaa. Toki kolmas rata ei kuulemma ole niin raskas kuin sporttirata, vaan vaikeamman siitä tekee yläilmat. Valkkukin käski siirtää tämän päivän juoksutreenin edelliselle päivälle, etten juokse kiipeilypäivän jälkeen. Kyllä mä vielä joskus sinne ylöskin meen. 😉

Neljäs rata on extreme, ja se jätettiin suosiolla väliin. Meillä meni aikaa kolme tuntia, ja ei kastuttu. Lopuksi alkoi sataa ja siksi jäi muut aktiviteetit tekemättä. Jäi siis toisellekin kertaa tekemistä. 😉 Mulla nimittäin on vasta loman toinen päivä menossa, ja vielä monta päivää jäljellä. Veikkaan, että mä ja muksut tehdään toinen keikka tänä kesänä tuonne. Valitaan vaan lämpöinen päivä, ja lähdetään vähän järvellekin. 🙂 Meillä nimittäin koko perhe tykkäsi tästä. Kun on eri ikäistä ja taitoista sakkia, niin monesti on vaikea löytää sitä tekemistä, mikä miellyttää oikeasti täysin jokaista. Ja itse saa kyllä halutessaan hyvää lihaskuntotreeniä kropallekin, jos vaikeampia ratoja valitsee. Ajatuksena käydä myös muutamassa muussa kiipeilypuistossakin erilaisia ratoja katsastamassa. Tuolla vois olla kyllä yötäkin, tekemistä riittää sen verran paljon.

Pienten lasten kiipeilypaikka.

Jatkan huomenna kirjoittelua viikonlopun ja reissun treeneistä, sekä kisaviikon ajatuksista ja fiiliksistä!